Kilpailun avulla erikoinen puisto
Maaherranpuisto. Viikintien, Pihlajamäentien, Viikinkaaren ja Pasteurinkadun välissä sijaitseva puisto on muotokieleltään aivan omaa luokkaansa.
Helsingin kaupunki, Senaatti-kiinteistöt ja Helsingin yliopisto järjestivät yhteistyössä Suomen Maisema-arkkitehtiliiton kanssa puistosta suunnittelukilpailun vuonna 2002. Kilpailu järjestettiin kutsukilpailuna, ja sen voitti maisema-arkkitehti Soile Heikkinen ehdotuksellaan Galleriat.
Puisto oli haasteellinen suunniteltava: osa alueesta oli ravintolana toimivan Viikin kartanon pihapiiriä ja osa joutomaan oloista peltoa, vanhaa tienpohjaa ja ratapengertä. Vilkkaat liikenneväylät rajaavat puistoa ja Viikin tärkein kauppakeskittymä Prisma on ihan sen vieressä. Puisto on ajateltu opiskelijoiden, asukkaiden ja yliopiston työntekijöiden virkistäytymispaikaksi ja se on myös tärkeä läpikulkureitti. Puisto palvelee myös yliopiston opetusta.
Historiallisesti arvokas, jo 1500-luvulla perustettu Viikin Latokartanon tila liittyy nyt kiinnostavalla tavalla moderniin tiedepuistomaailmaan. Pihapiiriä idässä ja pohjoisessa rajaavaa vanhaa kiviaitaa on jatkettu koko Pihlajanmäentien vastaiselle reunalle. Aidan avulla puisto erottuu omaksi kokonaisuudekseen muuttuneessa ympäristössä.
Kasvigallerioita ja kartanon pihapiiriä
Puisto on jaettu kahteen osaan: Viikin Latokartanon ympäristöön ja eteläiseen, moderniin puiston osaan. Niiden saumakohdassa kulkee kevyen liikenteen väylä puiston läpi. Väylän varrella on pieniä aukioita, joille voi pysähtyä oleskelemaan ja istuskelemaan. Aukioilla voidaan myös järjestää erilaisia tapahtumia. Kauempaa katsottuna puisto on suurpiirteinen ja selkeä, puiston sisään mentäessä avautuu sen rikas sisäinen maailma.
Puiston eteläistä osaa hallitsevat näyttävät, puiden reunustamat ”galleriat”. Viuhkamaisesti sijaitsevat galleriat avaavat puistosta näkymiä etelään, Viikin avoimeen maisemaan. Gallerioiden viherseinämät muistuttavat puukujanteista, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kartanoihin.
Kolme galleriaa muodostavat huonemaisia näyttelytiloja, joiden sisällä on yliopiston näytepuutarhoja. Leikattu kuusiaita rajaa Ruusugalleriaa, jossa sijaitsee yliopiston ruusutarhan kokoelmat, yhteensä 32 ruusulajia. Korkeat pylväshaavat reunustavat Haapagalleriaa, jonka suojissa voi tutustua perennoihin ja koristeheiniin. Vaahterakujanteiden rajaamaa Vaahteragalleriaa koristaa yhdeksän eri pensaslajia. Pensasryhmien läpi kuljetaan puusta rakennettua käytävää pitkin. Siellä näkee, miltä näyttävät purppura- ja kultaheisiangervo, mustilanhortensia, puna-aronia, kirsikkasorvarinpensas, huntukuusama, japaninatsalea, rusovuohenkuusama ja verikanukka.
Gallerioissa kasvit on ryhmitelty saarekkeisiin siten, että kussakin saarekkeessa on yksi kasvilaji tai lajike. Kasvilajit on valittu yliopiston kanssa yhteistyössä siten, että ne muodostavat opetuksen kannalta mielenkiintoisia näytetarhoja. Ne toimivat näytetarhoina myös suurelle yleisölle täydentäen lähellä sijaitsevan Gardenian pihapiirin näytepuutarhoja.
Gallerioiden väleissä on nurmialueita, joilla voi rauhassa oleskella tai istahtaa penkeille. Nurmialueita värittää keväisin sipulikukkaistutusten muodostama viivasto. Puiston poikittainen pääraitti on valaistu pylväsvalaisimin. Kun gallerioiden elävät seinät ovat kasvaneet täyteen mittaansa, ne on tarkoitus valaista sisältäpäin. Siten ne näkyvät maisemassa kutsuvina, valoa tihkuvina tiloina.
Latokartanon historiallinen pihapiiri odottaa vielä toteuttamista. Sitä on suunnitelmassa käsitelty varovaisesti. Pihapiirin rakennetta selkeytetään, alkuperäisiä kasvisommitelmia palautetaan ja huonokuntoiset puut korvataan uusilla. Päärakennus sekä vanha asuinrakennus saavat vierustalleen vanhoista perennalajeista sommitellut kukkaryhmät. Menneestä muistuttavat myös uudet hedelmäpuutarhat, jotka istutetaan päärakennuksen itä- ja länsipuolille. Päärakennuksen kaakkoiskulmassa seisoo upea vanha tammi, jonka katveeseen sijoitetaan ravintolan kesäterassi.
Puiston avajaisia asukkaille vietettiin Vihervuoden 2008 vihervuoden päätteeksi poikkeuksellisesti, marraskuun 14. päivänä klo 16.15. Valon voimat -tapahtumien taiteilija Teemu Nurmelin toteutti valoteoksen KASVU puistoon viikon ajaksi ja avajaisissa oli tulitaiteilijoiden esitys. Puiston suunnittelija Soile Heikkinen esitteli puistoa yleisölle.
Maaherranpuiston OmaStadi-niitty
Maaherranpuiston itälaidalle perustettiin niitty ns. OmaStadi 2019–2020 hankkeena. OmaStadi on asukkaille suunnattu osallistavan budjetoinnin hanke, jossa voi ehdottaa parannuksia kaupunkiin ja sen toimintaan. Ehdotuksista äänestetään ja voittajaehdotukset toteutetaan. Yksi voittanut ehdotus oli Nurmikot kukkakedoiksi ja kaupunkiviljelmiksi – apua ilmastolle, pölyttäjille ja Itämerelle.
Maaherranpuiston itälaidan nurmikkoalue oli ollut Raide-Jokerin työmaan varikkokäytössä ja vaati kunnostusta. Siksi se sopi mainiosti niittykokeiluun. Savipitoinen ja painunut maa ei soveltunut sellaisenaan niityn kasvualustaksi. Huonokuntoinen nurmikkokasvillisuus kuorittiin pois ja maa muotoiltiin uudelleen. Lisäksi märin alue salaojitettiin. Perustettavalle niittyalueelle levitettiin kaupungin omia, seulottuja kierrätysmaita ja niitä köyhdyttämään levitettiin lisäksi leikkihiekkaa, joita oli kertynyt puistojen hiekkalaatikoista hiekkoja vaihdettaessa.
Niittyjä tehtiin kolmea erilaista tyyppiä: rinneketo, kelloniitty ja perhosniitty. Kukin niitty sai omanlaisensa kasvualustan ja omat siemensekoitukset kotimaisista niittykasveista. Siemenseoksissa oli sekä yksivuotisia että monivuotisia niittykasvien siemeniä. Siemenet kylvettiin marraskuussa 2020. Niityn viereen pystytettiin opaskyltti, jossa kerrotaan niittyprojektista ja OmaStadi-hankkeesta.
Pohjoisin niittylohko – Rinneketo 417 m2
Rinneketo on Maaherranpuiston niityistä pienin ja kuivin. Osa siihen kylvetyistä kasvilajeista on kedoille tyypillisiä ja osa menestyy myös kosteammissa oloissa. Lajiston annetaan kehittyä olosuhteisiin sopivaksi. Tavoitteena on matalakasvuinen ja kasvilajistoltaan runsas, kukkiva niitty.
Keskimmäinen niitty – Kelloniitty 620 m2
Kelloniityn alueelle on kylvetty runsaasti kukkivia niittykasveja, etenkin erilaisia kelloja (Campanula sp.). Sen värimaailmassa korostetaan naapuriniityistä poiketen sinisiä ja violetteja kukinnan sävyjä. Tavoitteena on keskikorkea ja kasvilajistoltaan runsas, kukkiva niitty.
Eteläisin niitty – Perhosniitty 1 200 m2
Perhosniitylle on kylvetty paljon pölyttäjien ja etenkin perhosten suosimia kukkivia niittykasveja. Tavoitteena on lajistoltaan vaihteleva, keskikorkea–korkeakasvuinen, runsaasti kukkiva ja päiväperhosia houkutteleva niitty.
Näyttävän, monivuotisia ja yksivuotisia kukkia kasvavan niityn muotoutuminen kestää vuosia ja vaatii paljon käsityötä, kun ei-toivottuja lajeja kuten pujoja, hevonhierakoita ja haitallisia vieraslajeja kitketään pois. Ensimmäisenä kasvukesänä käsityötä tarvittiin 110 tuntia. Kasvillisuuden vakiinnuttua hoitotyö helpottuu. Niityn kasvillisuuden kehittymistä seurataan, jotta Helsingin kaupunki saisi kokemustietoa niittyjen perustamisesta ja niiden kunnossapidosta.
Nurmikot niityiksi -opastaulu
-
Kun perustat niityn vanhan nurmikon tilalle, alkaa alueen kasvillisuus muuttua vähitellen. Joidenkin niittykasvien siemenet saattavat odottaa itselleen sopivia itämisolosuhteita maaperässä uselta vuosia.
Maanpäällisen lajiston monimuotoisuus ruokkii elämää myös maan alla. Maaperä ylläpitää luonnon kiertokulkua kierrättämällä ravinteita, sitomalla hiiltä ilmakehästä ia varastoimalla vettä. Myös 95% ruuastamme on riippuvaisia maaperästä.
Kaupunkilaisten ehdottamassa Nurmikot niityiksi -hankkeessa Helsingin kaupunki korvaa vähällä käytöllä olevia nurmikoita niityillä. Monipuolinen kasvillisuus ja hyvinvoiva maaperä auttavat lImastoa sitomalla hiiltä. Ne myös hillitsevät vesistökuormitusta ja tarjoavat elinympäristön monelle lajille.
Lisää lajeja kaupunkiluontoon
Hoidetut nurmikot ovat jokapäiväinen ilmestys kotipihoilla ja kaupunkien viheralueilla. Käyttönurmikot ovat ihmisille tärkeitä paikkoja viettää aikaa leikkien, pelaten tai piknikillä käyden. Hyönteisille lyhyeksi leikattu nurmikko on kuitenkin kuin autiomaa, josta ei löydy ravintoa eikä suojaa. Korvaamalla osa nurmikoista niityillä parannetaan hyönteisten, lintujen ja muiden eläinten elinolosuhteita.
Tällä paikalla oli aiemmin huonokuntoinen nurmikko. Sen tilalle perustettiin niitty vuonna 2020 muokkaamalla kasvualustaa ja kylvämällä niittykasvien siemeniä. Perustetun niityn kasvillisuus muuttuu vuosittain, erityisesti ensimmäisinä vuosina. Kauneinta kukkaloistoa kannattaa siis odotella rauhassa.
Piirros Vappu Ormio
