Ihmisen tekemä ekologinen oja puhdistaa vesiä
Viikinojanpuisto on koko alueen keskuspuisto ja sen pääelementti Viikinoja on ekologiselle alueelle sopiva kokeilu ekologisesta vedenpuhdistuksesta. Viikinojan seuranta palvelee Helsingin muidenkin pienvesien kunnostuksien suunnittelua. Ojaan johdetaan pintavesiä eli ns. hulevesiä. Uoman tarkoitus on hidastaa veden kulkua ja siten vaikuttaa puhdistavasti veden laatuun ennen kuin se virtaa merenlahteen luonnonsuojelualueelle. Veden virtausta on hidastettu kiemurtelevalla muodolla, kasvillisuudella ja pienillä saarilla. Luonnonmukainen ja vaihteleva kasvillisuus puhdistaa vesiä matkalla.
Viikinoja alkaa Kivikosta, entisen Malmin ampumaradan läheisyydestä, ulkoilumetsän reunasta. Sieltä se jatkaa kulkuaan Kehä 1:n alitse virtaamaan Viikin ulkoilumetsiin. Aikaisemmin se kulki peltoalueen läpi pohjois-eteläsuunnassa, nyt sen suunta on siirretty asuinkorttelien itälaitaan. Rakennetun ekologisen vesiaiheen jälkeen puro virtaa suorana pelto-ojana Viikin peltojen läpi ja laskee lopulta Purolahteen. Veden määrä ja virtaus uomassa on vaihtelevaa.
Avointa maisemaa, nurmia ja niittyjä
Pohjoinen puistonosa jatkaa keskeisiltä osiltaan eteläosaan rakennetun puiston avointa, puuryhmien ja metsiköiden reunustamaa maisemaa. Avoimen puiston maisema tiivistyy ja kapenee pohjoista kohden. Avotilan päätteeseen asettuu Viikin kaunis puukirkko, jonka lomitse puisto liittyy Latokartanon toriin. Kirkon takana on pari pientä lampea, jotka on kauniisti maisemoitu. Sorsat ottivat ne heti omakseen.
Lähipalvelukeskukselta etelään avautuva keskeinen näkymä on puutonta käyttönurmea. Väljät metsän reunat, yksittäispuut ja puuryhmät, niityt ja nurmikot muodostavat yhdessä viheraluetta rajaavien rakennusten ja pihaistutusten kanssa poimuilevan epäsäännöllisen reunan viheralueen ja rakennettujen alueiden välille. Avoimet nurmikot ovat vapaata käyttöpintaa, oleskelupaikat istuinpenkkeineen on sijoitettu reunapuistikoihin ja kevyenliikenteen risteyskohtiin.
Rakennettujen alueiden väliseen kapeikkoon sijoittuva länsiosa on kasveilla reunoiltaan istutettu ja uomaltaan kivetty kanaali. Pohjoisosassa on ympäristön pinta-, kuivatus- ja kattovedet ohjattu vesialtaisiin. Niihin johdetaan myös Lahdentien pohjoispuolen pohjavettä. Puiston keskiosassa ojan reunoja on loivennettu ja paikalla on vesiallas, joka on erotettu alajuoksusta matalalla pohjapadolla, jotta myös alivirtaaman aikana vesipinta säilyisi osana maisemaa.
Avointa nurmipintaa reunustavat puiston osat on jaoteltu maisemallisiin osa-alueisiin. Kunkin osa-alueen kasvillisuutta kehitetään ”kerroksellisena” kokonaisuutena, johon luetaan puuston ja pensaiden lisäksi myös maanpintaa verhoavat ruohostot. Osa-alueita ovat lehtoniityt puiston länsireunassa, joita varjostavat puut, kuivat rinneniityt alueen koillisreunassa, joissa kasvaa puu- ja pensasryhmiä ja heinävaltaiset tulvaniityt Viikinojan varrella.
Puiston itäosa rakennettiin vuosina 2006–2008. Puisto rajautuu pääosin tiiviisiin asuin- ja palvelukortteleihin. Lounaisosasta avautuu laaja näkymä Viikin peltoalueille. Latokartanonkaarelta on kaksi yhteyttä puistoon.
Designsiltoja
Viikinojan yli on rakennettu useita siltoja, erikoisin on ehkä arkkitehti Juhani Pallasmaan suunnittelema Niittysilta, joka on katettu puisella ristikolla. Sillan itäpuolella uoma leviää lammeksi.
Viikonojan varsi on erinomainen paikka esimerkiksi alueen koululaisille ja yliopiston opiskelijoille purokasvillisuuden ja eläimistön tutkimiseen. Osmankäämi, rantakukka ja keltakurjenmiekka ja erilaiset heinät viihtyvät puron rantamilla. Pusikoissa laulelevat pikkulinnut ja sudenkorentoja, perhosia ja muita hyönteisiä näkee myös. Harvinaiset linnut luhtahuitti ja ruisrääkkä on bongattu ojan pöheikössä. Alueen asukkaille puro voisi olla suojelukohde, jota he pitäisivät puhtaana keväisin ja syksyisin.
Vesien käsittelyyn on omat ohjelmansa
Helsingin pienvedet otettiin haltuun EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti, kun Helsinki teki oman Pienvesiohjelmansa vuonna 2007.
Ohjelma on osa Helsingin ekologisen kestävyyden toimintaohjelmaa. Helsingillä on 25 puroa, kuusi lampea, viisi suota ja kuusi lähdettä tai lähteikköä. Pienvedet ovat kauniita ja elämyksellisiä katsella. Ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja ovat usein myös oivia ekologisia käytäviä eläimistölle.
On tärkeää, että pienvedet eivät kuljeta hulevesiä eli sade- ja sulamisvesiä teiltä ja katoilta, sellaisinaan mereen. Sen vuoksi esimerkiksi Viikinoja on rakennettu niin, että vesi puhdistuu matkalla virtaaman hidastuksen ja kasvien avulla. Helsingillä on myös Hulevesistrategia ja se on linjassa Pienvesiohjelman kanssa.
Pienvesillä on tärkeä merkitys myös tulvien tasaajina. Pienvesiä hoidetaan puhdistamalla ne roskasta kaksi kertaa vuodessa ja niittämällä kasvillisuutta tarpeen mukaan. Myös välpät ja rummut pidetään puhtaana. Kalastuksen harrastajat kunnostavat joihinkin puroihin kutusora-alueita esim. taimenille. Helsingilläkin on omia ns. purokummeja puistokummitoiminnan alla.
