Pihlajamäestä ei saa lähteä, jos ei ole käynyt tervehtimässä sen ainutlaatuista luonnonmuistomerkkiä. Täällä sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.
Kirnuista isomman, Aarnipadan, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä ja sen suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia. Eikä Rauninmaljakaan ole ihan vaatimaton: sen halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.
Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti, geologian harrastaja Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.
Pihlajamäen hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä 28.3.1995. Ne saivat nimet keväällä 2008 pihlajamäkeläisten aktiivien järjestämässä suuressa nimikilpailussa. Saman vuoden kesällä kirnuille rakennettiin uusi katselutasanne ja hiidenkirnuista kertova opastaulu.
