Tervasaari on krunikalaisten luontokeidas. Se onkin kaavassa lähivirkistysalue, eikä puisto. Nimensä saari on saanut sillä sijainneista, tervan vientiä harjoittaneiden kauppiaiden varastoista. Terva-aitat oli sijoitettu saarelle palovaaran vuoksi.
Vuonna 1939 saari yhdistettiin mantereeseen Tervasaarenkannaksen välityksellä. Sen jälkeen kaupunki alkoi pitää aluetta varastonaan. Vasta 1970 saari saatiin yleisön käyttöön, kun siellä viimeisenä toimintaansa harjoittanut sementtivalimo siirtyi pois. Saarta laajennettiin tuomalla sinne täytemaata. Se kaavoitettiin lähivirkistysalueeksi vasta vuonna 1988. Saari sai olla melko luonnontilaisena aina 1990-luvulle asti. Siellä majaili laitapuolen kulkijoita, mutta silti myös ulkoilijat ottivat saaren haltuunsa. Kannaksen molemmille puolille on rakennettu pienvenelaitureita.
Tervasaari muutettiin puistomaisemmaksi vuonna 1995. Rannat kivettiin, istutuksia kohennettiin ja tapahtumallisuutta edistämään tehtiin katsomo ja esiintymistasanne. Nyt saari on merituulesta ja vaihtelevista kaupunkinäkymistä nauttivan toivepaikka. Pienestä koostaan huolimatta siellä on lasten leikkipaikka, koira-aitaus ja harvinainen koirien oma uimaranta. Monena kesänä Tervasaaressa on toiminut kesäteatteri ja siellä on hyvä järjestää pienimuotoisia tapahtumia. Mattolaituri taas on nostalgiaa, joka on katoamassa. Matonpesupaikat siirtyvät yksi toisensa jälkeen maalle. Tervasaaren viimeinen historiallinen aitta on vuodelta 1805.
Ruusujen ystävä voi kokea elämyksiä Tervasaaressa kesäaikaan. Saaressa on pieniä ryhmäruusuistutuksia ja suuria ryhmiä erilaisia pensasruusuja, mm. ”Maija Hesperia”, karjalanruusu, suviruusu, kurtturuusu ”Rudolf”, kirkonruusu ja sammalruusu.
