Sana arboretum tarkoittaa puulajikokoelmaa tai -puistoa. 1800-luvulla aina 1900-luvun alkupuolelle asti kaikilla itseään kunnioittavilla kartanonomistajilla oli oma arboretuminsa.
Niskala oli Jakob Kavaleffin taimitarhojen näytemaa-alue, esittelypuisto. Kavaleff piti erityisesti havupuista ja niiden erikoismuodoista. Hän hankki siemeniä ja taimia ulkomailta ja kokeili niitä taimitarhallaan sekä puulajipuistossa. Arboretumin ensimmäiset istutukset tehtiin 1905. Alue siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen v. 1961.
Arboretum on kokenut perustamisestaan lähtien hyviä aikoja ja hoidon puutteesta johtuvia huonompia aikoja, jolloin se on ollut lähes unholassa. Ensimmäisiä harvennuksia umpeen kasvaneessa puistossa tehtiin 1971–1972 arvokkaiden puuyksilöiden pelastamiseksi. Arboretum sai vuonna 1984 luonnonsuojelualue-statuksen arvokkaan koti- ja ulkomaisen puu-, pensas- ja ruohovartisen kasvillisuuden perusteella. Muita luonnonarvoja olivat alueen runsas linnusto ja aluetta elinympäristönään pitävät lepakot.
Ensimmäinen puulajipuiston kasvillisuusinventointi tehtiin 1980-luvun puolivälissä. Inventoinnin jälkeen aloitettiin arboretumin hoito: huonokuntoisia puita kaadettiin ja aluetta raivattiin erikoispuustoa suosien. Alueelle rakennettiin luontopolku ja pystytettiin opasteet ja puulajien nimikyltit. Arboretumista tehtiin myös esite.
Niskalan arboretumin hoito- ja käyttösuunnitelma valmistui 1992, maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin maisemasuunnitelman (1989) pohjalta. Vuonna 1992 vanhaa, huonokuntoista puustoa kaadettiin ja tilalle istutettiin uusia taimia ja alueen erityislajistoa otettiin esille. Vuosina 1996–2006 arboretum oli vähällä hoidolla. Myös luonnontuhot ovat koetelleet arboretumia: vuoden 2001 myrsky, vuosien 2003–2004 kuivuus ja tuulet, sekä vuoden 2011 talvimyrskytuhot, etenkin Tapaninmyrsky kaatoivat vanhoja puita.
Puiston perusteellinen kasvillisuusinventointi valmistui vuonna 2004. Inventoinnissa löytyi 70 taksonia (lajeja, alalajeja, lajikkeita). Erikoisuuksia ovat mm. niverävaahtera, Acer campestre, paperikoivu, Betula papyrifera, euroopanlehtikuusi, Larix decidua, tummapoppeli, Populus tristis, keltakoivu, Betula alleghaniensis, lännenpihta, Abies lasiocarpa, koreanpihta, A. koreana japaninpihta, A. veitchii, dahurianlehtikuusi, L. kaemferi, mustakuusi, Picea mariana, valkokuusi, A. glauca, sitkankuusi, P. sitchensis.
Pensaita löytyi 53 taksonia. Pensaista yleisin on pähkinäpensas, Corylus avellana ja taikinanmarja, Ribes alpinum, isotuomipihlaja, Amelanchier spicata ja marjatuomipihlaja, A. alnifolia. Erikoisuudet ovat mm. hernesypressi, Chamaecyparis pisifera, kehtokuusama, Lonicera involucrata, orapaatsama, Rhamnus catharticus ja likusterisyreeni, Syringa reticulata.
Päivitetty hoito- ja käyttösuunnitelma on vuodelta 2006. Se kattaa luonnonsuojelualueen ja arboretumin laajennusosan. Suunnitelmissa on myös laajentaa arboretumia Niskalan tilan pihapiiriin, jossa on myös erikoista kasvillisuutta. Uusien taimien istutustyöt alkoivat keväällä 2009. Taimien hankinnasta ja istutussuunnitelmasta ovat vastanneet dendrologit ja kasvikonsultit Antti Autio ja Jussi Lähteenmäki.
Arboretumista halutaan luonnonmukainen, helppohoitoinen ja monimuotoinen metsäpuutarha, jossa kasvaa laaja valikoima melko kestäviä kotimaisia ja vierasperäisiä puu- ja pensaslajeja. Puu-, pensas-, ja perennalajistoa on nyt monipuolistettu ja luontaista lehtokasvillisuutta säilytetty. Metsäistä, kerroksellista maisemakuvaa on säilytetty maustaen sitä kauniilla pienmaisemilla ja näkymillä arboretumin polun varsilla.
Arboretumissa on suosittu kevät- ja syysvärien efektejä, avoimien ja sulkeutuneiden tilojen vaihtelua ja kauniiden yksityiskohtien korostamista. Luontoarvot on turvattu mm. siten, että eri puulajeista muodostunutta lahopuustoa on säästetty mahdollisuuksien mukaan kaikissa muodoissaan: keloina, pökkelöinä, kantoina ja maapuina. Pensastiheiköt, kerroksellinen metsärakenne, niittyaukeat, norot ja metsälampi tarjoavat elinympäristön monimuotoiselle lajistolle.
Istutusten lajivalinnoissa on suosittu havupuuvaltaisuutta länsiosassa ja lehtipuuvaltaisuutta itäosassa. Istutuksissa onyksittäisiä ja näyttäviä taksoneja muutaman yksilön istutuksina ja vain tietyllä lohkoilla. Lohkot on jaettu eri maantieteellisiin osiin: Eurooppa, Suomi, Itä-Aasia, Lähi-itä, Kauko-Itä ja Pohjois-Amerikka. Pääpaino on Kavaleffin aikaisessa lajistossa eli on käytetty sukuja ja lajeja, jotka olivat yleisesti käytössä tai ”muodissa” Suomessa 1900-luvun alussa. Lajit ovat on alkuperältään tunnettuja, puhtaita lajeja tai niistä jalostettuja tai valittuja lajikkeita.
Vuonna 2016 Niskalan arboretumin taimirekisterissä oli yli 700 taksonia eli lajia tai lajiketta. Arboretumin toivotaan kehittyvän taimien kasvaessa koko Suomen dendrologiseksi helmeksi maaseutuluonnon siimekseen, vain puolen tunnin bussimatkan päähän Helsingin keskustasta. Vihervuonna, toukokuussa 2016 arboretum sai uudet, hienot opastaulut, joita juhlistettiin peruskorjuksen avajaisten merkeissä. Arboretumiin tehtiin myös erityisesti lapsia ajatellen Tunne puut -luontopolku, joka perehdyttää puiden elinkiertoon. Abroretumiin siirrettiin Gardenian pihalta viehättävä Puukirjasto-paviljonki, jossa on puisia kirjoja ja niissä runoja eri puista. Kirjasto on talvisin suljettu, eli kirjat viedään talvisuojaan. Opastetut kävelyt alueella tulevat jatkumaan vuosittain, että tämä ihana paikka tulisi kaupunkilaisille tutuksi.
Arboretumin alueella pesii monia eri lintulajeja, kuten nokkavarpunen, kultarinta, satakieli, luhta- ja viitakerttunen, viitasirkkalintu ja mustapääkerttu.
Tunne puut -luontopolun opastaulut
Tunne puut -luontopolun opastaulut
-
1 Näin puu syntyy
Puun hedekukista siirtyy siitepölyä emikukkiin. Kukassa tapahtuu hedelmöitys ja uusi siemen alkaa kehittyä. Puu voi lisääntyä myös juuriversoista.
-
Siemen voi itää vain kaikessa rauhassa maassa. Keksitkö mitä siemenelle voi tapahtua, niin ettei se pääsekään itämään?
-
2 Miten puu kasvaa?
Kun on tarpeeksi lämmintä ja kosteaa, puun siemen halkeaa ja alkaa itää. Menee monta vuotta ennen kuin taimesta on kasvanut puu. Joskus voi puun taimelle käydä köpelösti…
-
Sienet toimivat puiden kanssa. Ne auttavat puuta saamaan maasta vettä ja ravinteita. Puu antaa vastalahjaksi sienille sokeria ravinnoksi. Puu tarvitsee vettä, jota se imee maasta juurillaan. Vesi kuljettaa puulle maasta ravinteita.
-
3 Puu tekee ruokaa itselleen
Puun lehden sisällä on salainen sokeritehdas! Viherhiukkaset valmistavat siellä auringonvalon voimalla kasvillle ravintoa vedestä ja ravinteista sekä ilman hiilidioksidista. Samalla lehti puhaltaa ulos happea. Tätä kutsutaan yhteyttämiseksi.
-
Mistä puu tietää pudottaa lehtensä?
Kun tulee syksy, vuorokauden valoisa aika lyhenee. Silloin puu tietää, että talvi on tulossa. On aika vetää viherhiukkaset varastoon puun sisälle. Sitten puu pudottaa lehtensä. Lehdessä on monia väriaineita. Vihreän kadotessa kauniit syysvärit tulevat näkyviin.
-
4 Puumusiikkia
Puumusiikkia: Jean Sibeliuksen Kuusi
Laulu kaupungin puista -
Uuden puun tanssi
- Sade puuta, maata hakkaa. Tuuli minut alas nakkaa. Kyykkyyn, ylös hyppään, kyykkyyn jään.
- Nyt kävi tuuri: toinen käsi on mun juuri! Muuten alas jään, nostan vain pään. Alkaa kasvu aikamoinen, kun ylös nousee käsi toinen.
- Sirkkataimi menoon myöntyy, maasta puubeibi työntyy. Alas vielä kädet jää ja pää. Vain perämys ylös pinnistää. Sitten vuoroon nousevat kädet ja pää.
- Lehdet kasvaa, uudet puhkeaa, olo on jo älyn muhkeaa. Kädet ylös, sanoi aurinko taimelle. Ja ne nousevat varren sivuille.
- Oksakädet ilmaa haroo, runkolanne kasvuun vatkaa. Tästä on hyvä ylöspäin jatkaa. Olen taimi uusi. Joskus ehkä suosikkipuusi.
-
5 Miten puu kuolee ja maatuu
Vaikka puu voikin elää hyvin pitkään, eräänä paivänä se kuolee vanhuuteen. Puun voi tappaa myös vaikkapa salamanisku, metsäpalo tai myrskytuuli. Ihminen voi kaataa puun. Kolopuu on mainio koti monille hyönteisille, linnuille ja nisäkkäille. Puun iän voi laskea vuosirenkaista! Yksi rengas vastaa yhtä elinvuotta.
-
Kaatunut puu maatuu. Monet eliöt auttavat sen hajottamisessa. Näin kuolleen puun ravinteet palautuvat takaisin maaperään uusien puiden käytettäviksi.
-
6 Mitä puu antaa muille
Kun ilmassa on paljon hiilidioksidia, maailman ilmasto lämpenee liikaa. Maailman metsät imevät ilmasta hiilidioksidia ja jarruttavat ilmastonmuutosta. Kasvit muuttavat hiilidioksidin hapeksi, jota ihmiset ja eläimet tarvitsevat elääkseen. Puu tarjoaa ruokaa ja pesäpaikkoja. Metsät myös sitovat hiilidioksidia itseensä. Siksi niitä sanotaan hiilinieluiksi.
-
Puu antaa meille myös: suojaa, kauneutta, leikkiä, musiikkia, tuoksuja, makuja, lämpöä, satuja ja niin edespäin…
