Puiston pinta-ala on 5,23 hehtaaria ja se rajautuu välille Pienen Villasaaren kuja — Lokkisaarenpolku.
Sodanjälkeisen Suomen usko ja halu rakentaa parempi yhteiskunta henkilöityi Keijo Liinamaassa. Hänen keinojaan 1960- ja 1970-luvulla olivat työriitojen sovittelu, sosiaaliturvan rakentaminen ja tuloerojen kaventaminen. Hän sai neuvoteltua Suomen ensimmäiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut, jotka siivittivät Suomen kehitystä hyvinvointivaltioksi.
Mäntän tehdasyhteisöstä valtakunnanpolitiikkaan
Keijo Liinamaan isä Robert Liinamaa oli kupariseppä Serlachiuksen tehtaalla Mäntässä ja vastasi myöhemmin tehtaan työolojen kunnollisuudesta. Tässä ilmapiirissä Keijo Liinamaa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, sai käydä ylioppilaaksi ja lähti lukemaan lakia. Tehdaspaikkakunnan ja perheen tausta tekivät Liinamaalle luonnolliseksi liittyä sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Valmistuttuaan lakimieheksi hän pääsi 1955 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n lakimieheksi. Liinamaa palasi Mänttään ja toimi Mäntän kauppalanjohtajana 1958–1965. Työnsä ohella hän toimi työriitojen piirisovittelijana. Liinamaa osoittautui taitavaksi sovittelijaksi ja niinpä ura urkeni vuonna 1965 valtakunnansovittelijaksi. Keijo Liinamaa muutti vaimonsa Pirkon ja perheen viiden lapsen kanssa Helsingin Vuosaareen.
Tulopoliittisen kokonaisratkaisun isä
Suomen talouden tasapaino järkkyi 1960-luvulla. Jatkuvat hinnankorotukset ja palkankorotukset aiheuttivat taloutta nakertavan inflaation. Hallitus antoi Liinamaalle erityistehtävän: Liinamaan piti neuvotella työmarkkinaosapuolien kanssa keskitetystä palkkaratkaisusta. Tämä johti ensimmäiseen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun 1968, jonka yhteydessä kiiteltiin erityisesti Liinamaan neuvottelutaitoja.
Ministerinä ja kansliapäällikkönä
Liinamaa palveli oikeusministerinä ja toisena valtiovarainministerinä 1970, työvoimaministerinä 1971–1972 sekä pääministerinä 1975. Kaikki nämä hallitukset olivat virkamieshallituksia. Pääministeriajalle ajoittui kansainvälinen Euroopan turvallisuus- ja yhteistoimintakonferenssi ETYK, jolloin Suomi oli koko maailman tiedotusvälineiden etusivuilla.
Liinamaa toimi sittemmin kansliapäällikkönä työvoimaministeriössä. Kun Liinamaan vanha valtakunnansovittelijan virka tuli auki 1979, hänestä tuli uudestaan valtakunnansovittelija.
Keijo Liinamaa ja Vuosaari
Liinamaa asui Vuosaaressa vuodesta 1965. Hänen lapsensa kävivät Vuosaaren yhteiskoulua. Liinamaa kuului koulun vanhempainneuvostoon 10 vuotta. Liinamaa oli Vuosaaren kirkkoneuvoston jäsen 1967–1971 ja Vuosaari-Säätiön hallituksen puheenjohtaja 1968–1970. Helsingin kaupunginvaltuustoon hän kuului 1973–1976.
Keijo Liinamaa menehtyi äkillisesti kotinsa lähellä lenkkipolulla vuonna 1980, 51-vuotiaana.
