Sorsavuorenpuisto koostuu kahdesta eri osasta. Puiston länsipuoli on luonnonmukaista aluetta ja itäpuoli taas perinteisempää puistoa. Sorsavuorenpuistoon liittyy länsipuolella saumattomasti Laivalahden puistotien osuus, joka valmistui vuonna 2003. Laivalahden puistotien puistosuunnitelman on tehnyt Outi Tahvonen.
Länsipuolen luonnonmukaista aluetta hallitsevat isot, jyrkät silokalliot. Kalliolla on pieni lampi, jonka yli menee silta. Lammen vesi valuu edelleen kalliota pitkin alas. Kallion alla on pysäköintiluolia. Pysäköintiluolien kahdeni sisäänmenoaukon katto vahvistettiin betonilla. Betonikansi tuli näkyviin kallionpintaan, ja tämä somistettiin taiteilija Rebekka Szalain mosaiikkityöllä ”Aallot”, joka on tehty betonikivestä.
Kallion päältä löytyy myös todellinen muinaismuisto, pronssikaudelta peräisin oleva röykkiöhauta eli hiidenkiuas, joka on rauhoitettu. Sen vieressä on Museoviraston opastaulu.
Länsipuolella on lisäksi vanha graniittinen kivijalka. Tämä on jäänne alueen huvilahistoriasta. Paikalla on aikanaan ollut alppimajatyylinen kesähuvila, josta on ollut hulppeat näköalat. Aiemmin nämä kalliot olivat rantakallioita ja rantaviiva ulottui kallion reunaan asti. Nykyiset Sorsavuorenpuiston eteläpuolen talot on rakennettu täytemaalle.
Puiston itäpuoli on puistomaisempi ja siellä on paljon kasvillisuutta, esimerkiksi jalavia, douglaskuusia sekä paljon kukkivia pensaita kuten syreenejä ja pieniä, kukkivia puita kuten koristeomenia ja helmiorapihlajia. Oleskelupaikaksi puistoon on rakennettu pergola, jota pitkin kiipeävät erilaiset kärhöt. Toinen oleskelupaikka on betonisen kaaren suojassa. Alun perin se on ollut öljysäiliön suojavaippa, tämäkin muistuma alueen aiemmasta käytöstä.
Lisäksi puistossa on monivuotisia kukkivia kasveja eli perennoja ja köynnöksiä. Perennaryhmissä on ajatuksena värit: betonikaaren lähellä on valkoinen ryhmä, pergolaryhmän luona keltainen ryhmä ja Sorsavuorenraitin lähellä olevat ryhmät ovat sini-, puna- ja violetinsävyisiä.
Puiston kasviharvinaisuuksia ovat erikoiset lepät, jotka näyttävät suomalaisilta lepiltä, mutta ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta. Niiden kävyt ovat suuremmat, kuin meikäläisellä lepällä. Toinen kasviharvinaisuus on Pohjois-Amerikan intiaanien ravintokasvina käyttämä puhvelinmarja, joka muistuttaa tyrniä, sekä vanhoissa puistoissa yleinen kiiltoheisi.
Puistossa on pienten lasten leikkipaikka, joka on tarkoitettu lähinnä 3–7-vuotiaille. Puistosta löytyy myös hauskoja rakennusviraston Käsityöpajan tekemiä betonijäniksiä, jotka ikään kuin syöksyvät ylärinnettä kohden syömään läheisiä pensaita. Silloin ei tiedetty, että kaneista tulisi todellinen ongelma puistoissa!
