Kaupunginpuutarhan alue on varsinainen salainen puutarha Töölönlahden pohjoispäässä. Ruusutarha on yöksi lukittu, aidattu puisto ja Talvipuutarha vehreä ja ilmainen vierailukohde myös talvella. Sen takana sijaitseva yleisöltä suljettu kaupunginpuutarhan tuotantoalue tuottaa kukkaloistoa Helsingin tarpeisiin.
Kaupunginpuutarhalla toimii Staran Puutarhapalvelut -yksikkö ja Eläintarhan hoitopiirin tukikohta.
Alueen historiaa
Jo Kaivopuiston yhteydessä mainittu kauppaneuvos Henrik Borgström perusti Puistoyhtiönsä toimintaa jatkamaan Finska Trädgårdsförening -yhdistyksen vuonna 1881. Yhdistyksen tavoitteena oli saada maahamme kunnollinen puutarhurikoulutus. Nykyisen kaupunginpuutarhan alueella toimi yhdistyksen kaksivuotinen puutarhakoulu, kasvihuoneita sekä taimisto. Kaupunki antoi yhdistykselle 1000 markan vuotuisen avustuksen kymmenen vuoden aikana ja lisäksi 20 tynnyrinalaa maata vuokralle.
Borgströmin työn jatkajaksi ja yhdistyksen puheenjohtajaksi tuli hänen vävynsä ja yhtiökumppaninsa, kenraalimajuri Jakob Julius af Lindfors (1831–1903). Vuonna 1906 Finska Trädgårdsföreningen ajautui talousvaikeuksiin avustuksen lakattua ja mesenaattinsa af Lindforsin kuoltua. Kaupunki lunasti vuokrasopimuksen nojalla Finska Trädgårdsföreningenin ja Alppipaviljongin alueet Eläintarhasta ja puutarhakoulun kasvihuoneineen ja taimistoineen 58 000 markalla. Kaupunginistutusten kasvihuoneet olivat aiemmin sijainneet nykyisessä Tehtaanpuistossa ja ne siirrettiin Eläintarhaan vuonna 1908.
Ruusutarha (pinta-ala 1,2 ha)
Talvipuutarhan edessä oleva, geometristä puutarhatyyliä edustava ruusutarha on kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin suunnittelema ja se rakennettiin vuonna 1924. Samaan suunnitelmakokonaisuuteen kuuluvat myös harmaakiviset tukimuurit Talvipuutarhan edessä sekä alueen pohjoisrajalla. Puutarhaa rajaavat molemmilta reunoilta muotoon leikatut lehmukset.
Kesällä silmä lepää yläterassin kesäkukkaryhmissä ja näyttävissä ruukkuistutuksissa. Vanhat ja uudet ryhmäruusulajikkeet ryöpsähtävät kukkaan heinäkuun tienoilla ja saattavat kukkia pitkälle syksyyn. Puutarhassa kukkii noin 3000 ruusua. Talvipuutarhan edessä on pieni kesäkahvila, jonne on mukava istahtaa ihailemaan näkymää ruusutarhaan ja Töölönlahdelle.
Jakob Julius af Lindforsin rintakuva on Talvipuutarhan edessä olevassa kukkaryhmässä, arvoisellaan paikalla. Veistoksen on tehnyt Walter Runeberg (1838–1920). Lindfors lahjoitti varat Talvipuutarhan rakentamiseen. Hallitusjäsenyys ja osakkuus menestyneissä yhtiöissä sekä Taideteollisuusyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtajuus loivat edellytykset kulttuurin tukemiseen. Lindfors työskenteli monin tavoin suomalaisen kulttuurin edistämiseksi, samoin kuin appensa Borgström. Ruusutarhaa koristaa Kullervo puhuu miekalleen -patsas on vuodelta 1868. Sen tekijä on Carl Eneas Sjöstrand (1828–1906).
Talvipuutarha
Töölönlahden pohjukassa oleva Talvipuutarha vuodelta 1893 oli Helsingin ensimmäisiä mannermaisia nähtävyyksiä. J.J. af Lindfors rakennutti Talvipuutarhan omalla kustannuksellaan ja lahjoitti sen puutarhayhdistykselle. Rakentaminen kesti vain vuoden. Puutarha avattiin yleisölle lokakuussa 1893, sen rakentaminen maksoi 121 000 kultamarkkaa, joka oli siihen aikaan huomattava summa. Talvipuutarha oli lähes ainoa nähtävyys Helsingissä ja siitä tuli heti erittäin suosittu, kävijöitä oli joskus jopa yli 5000 päivässä. Lindforsin ehdoton ehto oli, että Talvipuutarhaan on kaikilla vapaa pääsy, aina.
Talvipuutarhan suunnitteli arkkitehti Gustaf Nyström (1856–1917). Sen esikuvana oli Lontoon Kristallipalatsi vuodelta 1851, jonka rakentamisen jälkeen alkoi rautarakenteiden valtakausi halli- ja kasvihuonerakentamisessa. Nyström sai Talvipuutarhan suunniteltavakseen Kaisaniemessä vuosina 1889 ja 1896 toteutettujen kasvihuonehankkeiden välillä. Näiden suunnittelutöiden merkittävin ero oli se, että Kaisaniemen kasvihuoneet olivat sidottuja vanhaan, vuodelta 1830 olevaan perustukseen ja viereisiin kasvihuoneisiin, kun taas Talvipuutarhan Nyström sai suunnitella itse alusta lähtien.
Talvipuutarha on epäsymmetrinen toisin kuin Kaisaniemen kasvihuone jäykän klassisessa symmetriassaan. Se muodostuu kahdesta kasvihuoneesta, joista toinen on korkea kolmilaivainen pohjois–eteläsuuntainen halli ja toinen perinteisempi, pitkältä sivulta etelään päin avautuva matalampi kasvihuone. Talvipuutarhan kantavat rakenteet ovat valurautaa, ja sen kattoa kannattavat tyypilliset kaarikannattimet, ympyrän muotoiset kattotuolit. Kattolasitus on suora, millä ratkaisulla Nyström vältti kaksoislasituksen ja kaarevuuden aiheuttamat rakenteelliset ongelmat.
Keskimmäisen huoneen takaseinän romanttisen maalauksen teki koristemaalari Salomo Wuorio (1876–1938). Hän opiskeli ja työskenteli Tukholmassa 1881–86, palasi Suomeen 1887 ja aloitti itsenäisen liiketoiminnan Helsingissä vuonna 1890. Seinä oli kalkittu valkoiseksi ilmeisesti vuonna 1907 kasvihuoneen siirryttyä kaupungin omistukseen. Syynä lienee puutarhatyylisuunnan muutos, ko. seinämaalaus ei oikein kuulunut 1900-luvun alun geometrisen puutarhan henkeen. Seinämaalaus löytyi 1977 remontissa, jolloin se entisöitiin.
Talvipuutarhan korjaushistoriaa
1900-luvun alussa kaupunki aloitti heti Talvipuutarhan kunnostamisen. Nykyinen betoniallas suihkuineen rakennettiin samalla kun puro putouksineen poistettiin. Sivuhuoneisiin laitettiin kukkapöydät kasveille. Vanha kasvillisuus myytiin huutokaupalla pois. Uudet kasvit tuotettiin Belgiasta ja kaupungin omilta kasvihuoneilta Tehtaanpuistosta. Vuonna 1908 kaupunki alkoi siirtää reservipuutarhaansa Tehtaanpuistosta (perustettu 1890 nyk. Mikael Agricolan kirkon paikalta) Eläintarhaan.
Tehtaanpuiston kasvihuoneissa säilytettiin ja hoidettiin esim. suuria palmuja, Dracaenoita ja laakereita sekä viljeltiin kaikki kukkaryhmiin tarvittavat kukkien taimet. Kaupunginpuutarhan sen aikuinen kaktuskokoelma oli suuri ja lajirikas. Kaktuksia käytettiin yleisesti myös ryhmäkasveina kaupungin istutuksilla esimerkiksi Runebergin patsaan ympäristössä.
Peruskorjauksessa vuodelta 1975–1978 korjattiin mm. rautaisia ikkunanpuitteita, jotka olivat ruosteen pehmittämiä. Kasvihuoneen runko oli pääosin edelleen luja, joskin myös siihen oli tarpeen mukaan hitsattava vahvistusta. Tuolloin löydettiin myös takaseinän Salomo Wuorion fresko, jonka entisöi koristemaalari Fjalar Hermansson.
Vuoden 1999 kesällä Talvipuutarhassa tehtiin kohennusremontti kahdella miljoonalla markalla. Keskiosan ja länsisiiven katot uusittiin ja seinät maalattiin ja kasvistosta noin puolet uusittiin ja vaihdettiin. Lasikattoa hiponeita puita kaadettiin ja harvennettiin. Kasvualustat kokivat perusteellisen muutoksen. Maa kasvien alla vaihdettiin kokonaan, ensimmäistä kertaa sataan vuoteen.
Talvipuutarhan arvokkaimmat kasvit ovat Aurora Karamzinin huvilasta v. 1917 siirretyt kaksi kameliaa, jotka siirrettäessä ovat olleet miehenkorkuisia. 1893 keskihuoneessa ns. kylmässä huoneessa oli havupuita, myrttejä ja laakereita, länsisiivessä trooppisia kasveja. Vuonna 1948 keskihallissa oli noin 700 kasvia, länsisiivessä oli palmuja, kliivioita, tuonenkieloja n. 400 kpl (lajikevalikoima ei ollut suuri). Itäisessä siivessä oli kaktuskokoelma, jossa oli satakunta eri kaktuslajia ja -lajiketta, yhteensä n. 2 600 kasvia. Palmuhuoneen takorautakalusteiden mallina on ollut Aurora Karamzinin huvilan kalusteet.
Viimeisin ja ehkä perusteellisin korjaus tehtiin 2010–2012 ja se kesti puolitoista vuotta. Talvipuutarha avattiin yleisölle 9.2.2012. Remontissa tehtiin merkittäviä rakenteiden vahvistustöitä. Arvorakennuksen kuntoa oli pitkään heikentänyt vesi, joka oli aiheuttanut syöpymiä kasvihuoneiden metallirakenteissa. Lasikattoa kannattelevat, pahasti ruostuneet teräspilarit jouduttiin katkaisemaan alapäästään ja rakentamaan kokonaan uudet tuennat. Tuhannet lasiruudut vaihtuivat uusiin, ja metallirakenteet vahvistettiin kestämään tulevien vuosikymmenien painoa. Myös wc-tilat uusittiin esteettömyysvaatimusten mukaisiksi.
Monia Talvipuutarhan kävijöiden suosikkikasveja on saatu remontin aikana säästymään, joiden joukossa on mm. toinen Auroran kameliapuista. Myös kaktushuoneen lajikkeet ovat pääosin tallella. Kasvit evakuoitiin huolella kaupunginpuutarhan osaajien huostaan. Uuden kasvisuunnitelman teki Gardenian pääpuutarhuri Katja Uski.
Nykyisin Talvipuutarhassa on yli 200 erilaista, lähinnä Välimeren seudulta kotoisin olevaa kasvia. Niitä ei ole valittu tieteellisin perustein vaan esteettisyyden ja historiallisen kiinnostavuuden takia. Palmuhuoneessa viihtyvät palmujen lisäksi huonekuuset ja puutarhan vanhimmat kasvit, yli satavuotias kameliapuu, jonka epäillään olevan vanhimpia koko Suomessa. Länsisiivessä on muun muassa kääpiöpalmuja, käpypalmu ja uljas kuningasmagnolia sekä vanhan ajan huonekasveja. Kaktushuone on puolestaan kaktusten ja mehikasvien valtakuntaa. Joulun kukkijoita ovat joulutähdet, atsaleat, tulppaanit, amaryllikset, hyasintit ja kielot. Pääsiäisenä kukoistavat pääsiäisliljat ja tulppaanit.
Rakastettu talvipuutarha on täyttänyt tehtävänsä helsinkiläisten ja matkailijoiden virkistävänä keitaana. Se on valittu parhaaksi matkailukohteeksi ja siellä vieraillaan monta kertaa vuodessa, koska puutarha koristellaan esim. pääsiäiseksi ja jouluksi sesonkikukin ja koristein. Talvipuutarhan sähköinen esite.
Tavipuutarhan oppaat
Tarvitsetko opastusta Talvipuutarhaan? Maksullista opastusta ryhmille useilla kielillä tarjoavat auktorisoidut Helsinki-oppaat. Ota yhteyttä talvipuutarha@helsinkiguides.fi.
Tuotantoalue
Tuotantoalueella on kuusi lämmitettävää kasvihuonetta, pinta-alaltaan 3020 m2 ja 16 muovihuonetta (1500 m2). Siellä hyödetään 45 000 tulppaania ja muuta sipulikukkaa sekä toimitetaan 140 000 sipulikukkaa kevään istutuksia varten. Kesäkukkia kukkaryhmiin kasvatetaan n. 200 000 joka vuosi.
Kaupungin juhlatilaisuuksien koristeluja varten on 30 laakeripuuta ja palmua sekä satakunta muuta viherkasvia. Kaksi floristia hoitaa kaupungin julkisia koristeluja. Puutarhapalveluista voi tilata puiden kuntoselvitystä ja muita puunhoitajien eli arboristien palveluita.
Puutarhapalveluista voi myös tilata kasvinsuojeluruiskutuksia, puusepän palveluita, patsaiden pesua, soihtukulkueiden soihtuja, tapahtumatelttojen pystytystä sekä puhujapönttöjä ja tervapatoja.
Rakennuksia tuotantoalueella
Nykyisin kokous- ja juhlatilana käytettävä Villa Jyränkö on valmistunut 1909. Suunnittelija oli silloinen kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad. Tunnelmallinen kaksikerroksinen kivirakennus rapattuine julkisivuineen ja pylväikköineen edustaa tyylillisesti kansallisromantiikkaa. Talo rakennettiin kaupunginpuutarhurin virka-asunnoksi. Nyt se on kaupungin edustustilana, jonka vuokraustoimintaa hoitaa Palmia. Talossa on asunut kaupungin johtajia ja siinä on toiminut myös Allergiasairaala. Nimi on annettu huvilan viimeisen asukkaan, edesmenneen, pitkäaikaisen kaupunginpuutarhuri Pekka Jyrängon muistoksi (kaupunginpuutarhurina 1979–1995).
Keltainen talo on arkkitehti Theodor Deckerin (1838–1899) suunnittelema. Puinen rakennus vuosisadan vaihteen tienoilta toimii toimistotilana. Punainen kahvitupa on siirretty alueelle Hesperianpuistosta 1924.
Ennen maailmansotaa rakennettiin sementtitiilistä myös ajanmukainen lintuhuone, Ankkalinna, jossa oli suurehko vesiallas linnuille ja jota pidettiin lämpimänä talvipakkasilla. Lintuhuoneen alla on kellari koristekasvien säilyttämiseksi talvella. Lintuhuoneeseen kerättiin talveksi Töölönlahden joutsenet ja Alppipuiston lintuja. Esimerkiksi Töölönlahden joutsenten siivistä katkaistiin yksi jänne niin, että ne eivät päässeet lentämään! Nykyisin linnut tulevat Töölönlahdelle ja Alppipuistoon omasta vapaasta tahdostaan ja Ankkalinnasta on tehty kaupungin kokoustila. Kaikki alueen puutalot on peruskorjattu 1980.
