Makedonianmänty (Pinus peuce) eroaa meikäläisestä männystä ratkaisevasti siinä, että sen neulaset ovat viiden kimppuina, kun taas omalla männyllämme neulaset ovat pareittain. Makedonianmänty kuuluukin ns. viisineulasmäntyjen ryhmään. Siniharmaat neulaset ovat myös pitkiä, joten vaikutelma on tuuhea, jopa pörröinen. Muutenkin makedonianmänty on kotimaista mäntyä leveämpi ja usein lähes alas asti oksainen. Runko on kuusimaiseen tapaan harmaa.
Makedonianmännyt tunnistaa kuitenkin parhaiten kävyistään, joita on usein paljon. Nuorena kävyt ovat pitkänomaisia, vihreitä ja erittäin pihkaisia. Vanhana ne ovat suuria, ruskeita ja hiukan käyristyneitä. Samassa puussa on yleensä yhtä aikaa kahdenlaisia käpyjä, vihreitä ja ruskeita.
Makedonianmänty on kotoisin pieneltä alueelta Balkanin vuoristoseuduilta nykyisten Bulgarian, Makedonian, Albanian ja Montenegron alueilta. Lajina se on jäänne jääkautta edeltävän ajan eurooppalaisista metsistä.
Makedonianmänty on varsin suosittu kaupunkihavu. Kauneimmillaan makedonianmänty on vanhana, jolloin sen latvuksesta kehittyy veistoksellinen. Meillä makedonianmänty säilyttää lähisukulaistaan sembramäntyä (Pinus cembra) paremmin alaoksansa eikä yleensä ränsisty vanhemmiten kuten sembra.
Makedonianmäntyä kasvaa Helsingissä kaikenikäisissä puistoissa. Vuonna 2014 uudistettuun Lenininpuistoonkin niitä istutettiin kolme kappaletta. Kauniita vanhoja puita kasvaa mm. Paavo Nurmen patsaan lähistöllä Olympiastadionin kupeessa ja nuorempia puita mm. Meilahden arboretumissa, Vuorimiehenpuistikossa ja Länsi-Pasilassa. Erikoisin makedonianmäntyistutus on Kannelmäessä Pelimannintiellä, jossa on lähes sata – nykyään jo melko huonokuntoista – puuta katupuina.