Eiranpuisto, alkujaan Eiranpuistikko ja kansan suussa ”Kukkapuisto” on syntynyt yhdessä Eiran kaupunginosan kanssa. Vuosien 1905–1907 kaavoitustyön yhteydessä ehdotettiin perustettavaksi pienehköjä viheralueita, joilla saataisiin aikaan vehreää ja vaihtelevaa kaupunkikuvaa.
Ajatus huvilakaupunginosan perustamisesta sai alkunsa jo vuonna 1899, ja vuonna 1905 kaupungin rakennuskonttori laati ensimmäisen ehdotuksen sen rakennusjärjestykseksi. Seuraavana vuonna arkkitehdit Armas Lindgren (1874–1929), Lars Sonck (1870–1956) ja Bertel Jung (1872–1946) jättivät kaupunginvaltuustolle kirjelmän vastalauseeksi sekä esittivät vaihtoehtoisen asemakaavasuunnitelman.
Kaupunginvaltuusto pyysi asiasta lausuntoa puutarhalautakunnalta joka siihen aikaan valvoi kaupungin istutuksia. Lautakunta hyväksyi vaihtoehtoisen suunnitelman lähes sellaisenaan ja valtuusto teki päätöksen uudesta kaavaehdotuksesta, jossa painotettiin erityisesti viheralueiden yhtenäistä suunnittelua.
Eiranpuistikon suunnitelmasta vastasi silloinen kaupunginpuutarhuri Svante Olsson. Puistikkoa voidaan Eiran muiden istutusten ohella pitää edistyksellisenä kaupunkikuvallisena viheralueena. Se oli ja on pieni mannermainen keidas talojen keskellä. Vuonna 1911 kaupunginvaltuusto myönsi määrärahan istutusten perustamiseksi Laivurinkadun ja Tehtaankadun kulmaan. Sen aikainen suunnitelma vastaa pääpiirteiltään puistikon nykyasua.
Puiston alkutarina oli karu. Kaupunginpuutarhurin vuoden 1912 vuosikertomuksessa kerrottiin, että puistikon paikalla on sijainnut syvä notkelma, jota käytettiin yleisenä kaatopaikkana jotta se saataisiin täytettyä. Lisäksi sinne ajettiin läheisten rakennustöiden tieltä maata ja rakennusjätteitä.
Kaatopaikan päälle rakennettiin kuitenkin puisto. Varsinainen suunnittelu perustui saksalaisvaikutteiseen puutarha-arkkitehtuuriin. Tähän lienee osaltaan ollut syynä kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin pojan Paul Olssonin (1890–1973) valmistuminen puutarha-arkkitehdiksi Köstritzin puutarhakoulusta Saksasta. Puistikko valmistui vuonna 1913.
Eiranpuisto on ollut perinteinen rauhalliseen kävelyyn, katseluun ja istuskeluun tarkoitettu barokkipuistikko, jossa voi rauhoittua puiden siimeksessä ja nauttia vaihtuvasta kukkaloistosta. Leikki- ja pelitoiminnot suunnattiin 1920- ja 1930-luvuilla läheiseen uudistettuun Tehtaanpuistoon.
Eiranpuiston alkuperäinen asu on valokuvien ja istutusluetteloiden perusteella ollut hyvin rikas ja monimuotoinen. Sen lajisto on ollut vähintään yhtä laaja ja ainutlaatuinen kuin vanhemmissa puistoissa käytetty. Pieneen puistikkoon on sullottu suuri määrä erilaisia aiheita, jotka kurinalainen sommittelu on kuitenkin pitänyt koossa. Lopputulos on rehevä ja monipuolinen puutarhamaisema. Puiston näyttävin elementti on kaksi suurta perennaistutusta, joissa kukkivat pitkin kesää upeat, monivuotiset kukat. Keväällä läpikuultavan oranssit atsaleat ihastuttavat suurilla kukillaan ja niitä seuraavat ihanat Helsingin nimikkokukat, syreenit.
Puiston länsilaitaan sijoitettiin vuonna 2000 sinne erinomaisesti sopiva, viehkeä marmoriveistos, Matti Hauptin (1912–1999) Kolme astiaa kantavaa poikaa vuodelta 1962. Teoksen lahjoitti kaupungille Kesko ja se on kulkeutunut Eiraan Keskon pääkonttorin ja Korkeasaaren kautta. Valitettavasti patsas töhrittiin heti ensimmäisenä Eiran vuotenaan ja töhryt sekä niiden poisto vaurioittivat huokoista marmoria lopullisesti.
Puiston vieressä oleva Lars Sonckin (1870–1956) suunnittelema Eiran sairaala on yksi Helsingin kauneimmista kansallisromanttisista rakennuskokonaisuuksista. Se on valmistunut vuonna 1905. Sairaalan nimi on lainattu skandinaavisesta Edda-jumaltarustosta. Eir oli lääketaidon jumalatar ja hänen kunniakseen oli jo 1800-luvun alussa nimetty tukholmalaissairaala. Sairaala antoi siis nimensä koko kaupunginosalle.
Sairaala on alun perin 13 lääkärin perustama yksityissairaala, johon haluttiin kodikas tunnelma. Lääkärit varasivat sairaalaa varten kolme tonttia Jääkärinkadun ja Tehtaankadun kulmauksesta. Vuonna 1910 Sonck suunnitteli suositulle sairaalalle lisärakennuksen, johon tulivat sairaalan vuodeosastot. Nykyisin sairaala on täysin moderni yksityissairaala, mutta sen ulkoasussa ja interiööreissä on pyritty säilyttämään Sonckin kansallisromanttinen henki.
