Vuosaarenhuippu on erikoinen, ihmisen rakentama ympäristö, jossa jäljitellään luontaista ympäristöä. Rakennustöiden päätyttyä maa on ollut paljas ja siksi kasvillisuuden kehitys on täällä alkuvaiheessa.
Niitt ylajien pelastaminen
Helsingissä, kuten muuallakin Suomessa, niittyjä ja laidunmaita on vähän. Viimeisetkin ovat häviämässä perinteisen maatalouden päätyttyä. Nykyisin koneet hoitavat niiton ja laitumet ovat lehmien kadottua muuttuneet metsiksi.
Vuosaarenhuipulla niittymaisema on luotu korvaamaan muualla tuhoutuneita elinympäristöjä. Vuosaarenhuippu on Helsingin merkittävin ja laajin niittyalue. Täältä niittykasvit ja hyönteiset ovat saaneet uuden kodin.
Paljaasta maasta rikkaaksi keitaaksi
Aluksi Vuosaarenhuipun paljaalle maalle kasvoi joutomaiden kasveja. Muutamassa vuodessa paikalle kehittyi kukoistava niitty. Myöhemmin useimmat niityt muuttuivat yksipuolisemmiksi.
Kaikkia alueita ei ehditä tai voida jyrkkyyden vuoksi niittää. Hoitamattoman korkean heinän seassa pärjäävät ainoastaan kilpailukykyiset kukat. Kukkaloisto on säilynyt parhaiten säännöllisesti hoidetuilla niityillä, joissa monet hyönteiset viihtyvät.
Linnut ovat löytäneet Vuosaarenhuipulta hienoja pesäpaikkoja tai välipysähdyspaikan muuttomatkallaan. Käärmeet ovat luikerrelleet lähialueelta Vuosaarenhuipulle hyvien saalistusmaiden houkuttamina
Niitty ei pysy avoimena itsestään
Suomen ilmastossa niitty muuttuu sulkeutuneeksi, nuoreksi lehtimetsäksi muutamassa vuosikymmenessä. Avoimen maiseman ja niityn säilyminen vaatii aina hoitoa.
Osaa Vuosaarenhuipusta on niitetty vuosittain ja puita raivattu säännöllisesti. Luonnonkasveja ja katajia on istutettu laajalti usean vuosikymmenen ajan. Vuosaarenhuipun luonto onkin erikoinen sekoitus ihmisen tuomaa ja luonnon luomaa.
Vuosaarenhuipun maiseman säilyttäminen tulee vaatimaan pitkäjänteistä hoitoa myös tulevaisuudessa.