Tähtitorninvuoren puisto oli 1900-luvun alussa kaupungin ensimmäinen kunnallinen puisto. Korkea mäki, josta oli hyvät näköalat merelle, oli muinoin ollut osa Helsingin vartiovuorten ketjua. Vuorilla poltettiin vartiotulia, jotka ohjasivat merenkulkijoita oikeille väylille. Viimeiset tulet poltettiin Isonvihan aikaan 1700-luvun lopulla.
Kallioselänne oli myös osa Augustin Ehrensvärdin (1710–1772) suunnittelemaa kaupunkilinnoitusta, joka kuului Viaporin linnoituskokonaisuuteen. Mäelle rakennettiinkin vuosina 1748–1750 pienehkö varustus, joka ristittiin Ulrikasborgiksi kuningatar Ulrika Eleonoran mukaan. Ulrika oli Ruotsin kuningattarena vain vuoden, 1719–1720 ja luovutti kruunun miehelleen Fredrikille. Tästä juontaa myös Ullanlinnan kaupunginosa nimi. Varustus kuitenkin purettiin, kun sen kiviä tarvittiin Suomen sodassa palaneen Helsingin uudelleenrakentamiseen.
Helsingin suurilta jälleenrakentajilta Ehrenströmiltä (1762–1847) ja Engeliltä (1778–1840) ei jäänyt huomaamatta Ulrikanvuoren hallitseva asema. Vuoden 1812 asemakaavassa sen huipulle päättyi Pitkänsillanrannasta alkava pääkatu, nykyinen Unioninkatu. Engel pohti jopa keisarillisen palatsin sijoittamista mäelle sen komeiden näköalojen takia. Asian ratkaisi kuitenkin Turun palo 1827, jonka johdosta yliopisto muutti Helsinkiin ja paikkaa tarvittiin sen tarpeisiin. Niinpä Ullanlinnan mäelle rakennettiin 1830-luvulla kolmitorninen astronominen observatorio. Hiljalleen mäkeä alettiin kutsua Observatoriobergetiksi, ja virallinen suomenkielinen Tähtitorninvuori-nimi vakiintui käyttöön 1900-luvun alkupuolella, tosin Tähtitorninmäki nimitys on kansan keskuudessa suositumpi.
Tähtitorninvuori ja sen laella oleva observatorio olivat paljaan kallion päällä, ja 1860-luvulla karu, paljas mäki alkoi häiritä porvareita. Maistraatti kutsuikin maineikkaan ruotsalaisen puutarha-arkkitehti Knut Forsbergin (1827–1875) miettimään ratkaisua alueelle. Knut Forsberg suunnitteli samaan aikaan myös Kaisaniemen puistoa.
Forsbergin suunnitelman mukaan Tähtitorninvuoren rinteet porrastettaisiin amfiteatterimaisiksi huvilakaupunginosaa varten. Rinteiden osalta suunnitelma toteutettiin nälkävuotena 1868, jolloin mäkeä alettiin tasoittaa hätäaputyönä. Multaa rahdattiin vuorelle hevospelillä. Varat puiston rakentamista varten kerättiin hyväntekeväisyysillanvietoilla sekä alkoholinmyyntiyhtiön voittovaroilla.
Kasvava kaupunki palkkasi Ruotsista kaupunginpuutarhuriksi Svante Olssonin (1856–1941) vuonna 1889. Ensi töikseen Olsson teki uuden suunnitelman, jonka mukaan sitten Tähtitorninvuoren puisto lopullisesti rakennettiin. Tyyliltään Olssonin suunnitelma perustui vuosisadan loppupuolen mannermaiseen, saksalaiseen kaupunkipuistoon, johon kuuluivat kaartelevat käytävät, laajat, ehjät nurmipinnat, tasaiset maastonmuodot ja huolellisesti muodostetut puu- ja pensasryhmät. Valmistuttuaan Tähtitorninvuoren puisto sai osakseen suurta arvostusta. Se mainittiin puistona ja näköalapaikkana matkaoppaissa ja paikalliskuvauksissa, sitä maalattiin ja kuvattiin ahkerasti. Kotimaassa sitä esiteltiin Svante Olssonin päätyönä.
Observatorio ja puiston veistokset
Yliopisto siirryttyä Helsinkiin keisari Nikolai I:n (1796–1855) käskystä, myös tähtitieteen laitos siirtyi uuteen pääkaupunkiin. Sille löysi arvoisensa paikan observaattori F.W.A. Argelander (1799–1875).
Observatorion suunnitteli jälleenrakennusarkkitehti Engel 1834. Tähtitutkimo eli Observatorio oli omana aikanaan moderni laitos ja se toimi esikuvana monille eurooppalaisille observatorioille. Onneksi laitoksen kirjat ja havaintolaitteet olivat säilyneet Turun palossa ja ne siirrettiin Helsinkiin. Observatorion puutarhaan rakennettiin vielä 1890 erillinen tähtitorni, joka oli suunniteltu erityisesti valokuvausta varten. Tornin suunnitteli arkkitehti Gustaf Nyström (1856–1917). Komea rakennus oli kimmokkeena myös sille, että sen ympäristöön päätettiin tehdä puisto.
Tähtitieteen laitos muutti syksyllä 2009 Kumpulan kampukselle ja se yhdistettiin fysiikan laitokseen. Observatorio avautui uudelleen yliopiston tähtitieteestä kertovana museona syksyllä 2012.
Tähtitorninvuoren merkittävin veistos on Robert Stigellin (1852–1907) Haaksirikkoiset. Merihädässä olevaa perhettä esittävä patsas sai taiteilijasta riippumattomia poliittisia merkityksiä. Patsasta paljastettaessa, vuonna 1898, elettiin keskellä Venäjän sortokautta. Siksi patsas sijoitettiin mielenosoituksellisesti niin, että se ei suinkaan katsonut merelle vaan viittoi näkyvästi apua lännestä. Stigellin veistos on ensimmäinen veistos Helsingissä, jota ei pystytetty jonkun tapahtuman tai merkkihenkilön kunniaksi. Stigell itse tarjosi sitä kaupungin koristukseksi ja se päätettiin sijoittaa Tähtitorninvuoren näköalapaikalle.
Taidekauppias Gösta Stenman (1888–1947) lahjoitti Tähtitorninvuoren lammikkoon Wäinö Aaltosen (1894–1966) kauniin, marmorisen veistoksen Kahlaava nainen vuonna 1925. Teos joutui ilkivallan kohteeksi ja konservoinnin jälkeen se sijoitettiin Rikhardinkadun kirjaston keskiaulaan 1994. Helsinki-päivänä 12.6. 2008 lampi sai koristuksekseen Marjo Lahtisen (s.1944) punagraniittisen veistoksen Torso.
Puiston veistoksista surullisimman tarinan kertoo vuonna 2000 paljastettu Apua anovat kädet Laivasillankadun puoleisessa rinteessä. Teoksen ovat tehneet Rafael Wardi (s.1928) ja Nils Haukeland (s. 1957). Toisen maailman sodan aikana Suomesta luovutettiin Saksaan kahdeksan juutalaispakolaista, joiden joukossa oli myös lapsia. Heidät kuljetettiin 6. marraskuuta 1942 Hohenhörn-laivalla Helsingin Eteläsatamasta Tallinnaan ja sieltä erinäisten vaiheiden ja työleirien kautta lopulta Auschwitzin keskitysleirille. Heistä vain yhden tiedetään pelastuneen. Juutalaispakolaisten muistomerkki paljastettiin 5. päivänä marraskuuta 2000 sen paikan läheisyydessä, josta pakolaisia kuljettanut laiva lähti.
Runsaasti juutalaisten elämään ja historiaan liittyvää symboliikkaa sisältävä muistomerkki koostuu kivipaadesta ja kahdesta siihen nojaavasta veistosmaisesta reliefistä. Sen sivuille on kaiverrettu tietoa tästä synkästä tapauksesta sekä luovutettujen pakolaisten nimet. Kaksi metriä pitkä ja metrin korkuinen kivipaasi on Ylämaan vaaleaa graniittia. Kivipaateen nojaavaan pronssireliefiin on kuvattu apua anovat kädet. Paaden toisella sivulla on teräkseen valettu peilimäisesti heijastava reliefiveistos. Muistomerkkikokonaisuutta ympäröi nupukivistä rakennettu käden muotoinen alue, johon voi liittää metaforan uhrien muiston pitämisestä kämmenellä.
Puiston kasvillisuus
Tähtitorninvuoren puisto tunnetaan monilajisesta ja mielenkiintoisesta kasvistostaan. Vaikka kasvivalikoima on vuosikymmenten saatossa vähentynyt, on puisto edelleenkin lajistoltaan runsas. Puistossa on lähes 100 puu- ja pensaslajiketta sekä runsaasti perennoja. Puistoa kaunistavat unkarinsyreeni (Syringa josikaea), sateenvarjojalavat, poppelit, asukkaiden lahjoittamat tammet, orapihlajat, kuusamat, jasmikkeet, piharuusu ja suviruusu. Puiston koilliskulmassa on upea kymmenen vanhan koristeomenapuun ryhmä. Kallellaan oleva, puiston näyttävin puu, taalainkoivu (Betula pendula ‘Dalecarlica’), jouduttiin valitettavasti kaatamaan lahovikojen takia. Kaksi uutta taalainkoivua on jo kasvamassa entisen jättiläisen kasvupaikan läheisyydessä.
Yksi puiston maisemallisesti merkittävimmistä puista on berliininpoppeli, Populus berolinensis, joka ei ole tärkeä harvinaisuutensa vaan jättiläismäisen kokonsa vuoksi. Kaksirunkoisen puun ympärysmitta on 5,5 m ja korkeus 30 m (vuonna 2012). Tämä korkea puu lähellä Tähtitieteen laitoksen rakennuksia toimii maamerkkinä, joka näkyy kauas. Valitettavasti puu on jo melko huonokuntoinen.
Harvinaisista puiston lehtipuista voidaan mainita kriminlehmus (Tilia x euchlora). Vieläkin harvinaisempi on puiston lounaisosasssa kasvava kirjopunasaarni (Fraxinus pennsylvanica ‘Variegata’) Yhdessä punasaarnessa on muutama oksa harvinaista kirjavalehtistä lajiketta. Tämä kirjopunasaarni onkin Helsingissä ja ehkä koko Suomessa ainoa sen jälkeen kun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa ollut puu kaadettiin.
Tähtitorninvuoren havupuut kasvavat pääosin puiston luoteisosassa. Havupuita on useita eri lajikkeita kuten douglaskuusi, lehtikuusi ja sembramänty. Observatoriolle johtavan tien varteen on istutettu kokeiluluontoisesti tokionkirsikkaa ja Observatorin muurien suojassa kasvaa keskustan toistaiseksi ainoa neidonhiuspuu, Ginko biloba. Neidonhiuspuu on ikivanha puulaji, todellinen elävä fossiili, jonka kaikki lähisukulaiset ovat hävinneet maapallolta. Sitä on löydetty geologisista kerrostumista 200 miljoonan vuoden takaa. Neidonhiuspuu menestyy esimerkiksi Tallinnassa erinomaisesti. Puistossa kokeillaan myös magnolian ja erilaisten kirsikoiden menestymistä, niitä on istutettu vuosina 2007–2009.
Puistossa on runsaasti kukkivia pensaita, syreenivalikoima on edelleen monipuolinen. Myös muutamia vanhoja pensasruusuja on säilynyt. Puistossa on myös kahdeksan kappaletta Eteläisten kaupunginosien asukkaiden lahjoittamia nimikkotammia.
