Korkeakallionpuisto on 3,4 hehtaarin kokoinen, luonnonmukainen alue, jonka sisällä on ensimmäisen maailmansodan aikainen tykkipatteri. Patteri alkoi peittyä kasvillisuuteen luonnon ottaessa vallan, mutta vuosina 2004 ja 2008 puistossa tehtiin raivaustoimenpiteitä ja ohjattin kulkua käytävien ja siltojen avulla. Myös alueen valaistusta parannettiin ja puiston ylläpidon tasoa kohennettiin. Näin patteri saatiin esiin erikoisena sotahistoriallisena muistomerkkinä.
Tykkipatteri 65
Tukikohta VI Helsinki, Myllypuro, Patteri 65
Myllypuron Tykkipatteri 65 oli osa Viaporin maarintaman linnoitusketjua, joka rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1915 rakennettu patteri on varsin hyvin säilynyt ja yhtenäinen kokonaisuus. Se muodostuu neljän tykkiaseman lisäksi ampumatarvikevarastoista, suojahuoneista ja yhdyshaudoista. Patterilla on sotahistoriallista ja luonnontieteellistä arvoa ja se on osa Myllypuron identiteettiä ja paikallishistoriaa.
Taustaa
Myllypuron tykkipatteria ryhdyttiin rakentamaan toukokuussa 1915 osana Viaporin maarintaman rakennustöitä. Viaporia eli nykyistä Suomenlinnaa ympäröivästä meririntamasta ja kolmesta maarintamavyöhykkeestä muodostuneen kehän tavoitteena oli osaltaan suojata Venäjää ja sen silloista pääkaupunkia Pietaria Saksan hyökkäykseltä.
Vastaavia linnoituksia rakennettiin myös muualle Suomenlahdelle, esimerkiksi Viron Tallinnan kohdalle. Rakennushanke oli aikanaan varsin mittava, yksi merkittävimmistä ensimmäisen maailmansodan aikana rakennetuista linnoituskokonaisuuksista.
Kohteen kuvaus
Nykyisen Myllypuron alueella sijaitseva patteri koostuu neljästä U:n muotoisesta tykkiasemasta, joissa kussakin oli paikka 280 mm mörssärille. Yksi tykki painoi jalustoineen noin 26 000 kg. Tykin kantama oli 8,7 kilometriä ja pääampumasuuntima oli koillinen. 10 metriä leveät tykkiasemat on louhittu kallioon
ja betonoitu. Kahdessa eteläisimmässä asemassa on vielä näkyvissä tykin pyöreä betoninen jalusta. Kunkin aseman etuosassa oli kaksi ampumatarvikekomeroa, umpeen muurattu pieni suojahuone sekä asemien välissä kaksihuoneiset suojahuoneet, joiden eteiskäytävä yhdisti vierekkäiset tykkiasemat toisiinsa.
Pohjoisemman ja eteläisimmän tykkiaseman päissä sekä patterin etelä päässä sijaitsevat myös samankaltaiset kaksihuoneiset suojatilat.
Kävelytien varressa kulkee maanvarainen, aiemmin puurakenteilla vahvistettu yhdyshauta. Tykkipatterin pohjoispäästä kulki betonilla ja puurakenteilla tuettu yhdyshauta miehistön suojatiloihin. Patterin länsiosaan betonista ja kivistä rakennettujen suojahuoneiden katot ovat romahtaneet, mutta niiden betoniset hormit ovat edelleen pystyssä. Piippujen on arveltu liittyneen esimerkiksi leipomo toimintaan, mutta niiden alkuperäinen tarkoitus on jäänyt epäselväksi. Linnoituslaitteen länsipuolella kiertää vanha tykkitie.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen
Linnoitus ei lopulta valtavasta työpanoksesta huolimatta ollut koskaan siinä käytössä, mihin se oli alun perin tarkoitettu, sillä venäläiset vetäytyivät kaupungista keväällä 1918 saksalaisten lähestyessä.
Sodan jälkeen ja Suomen itsenäistyttyä maalinnoitteet jäivät tarpeettomiksi. Linnoitteet alkoivat rapistua. Niistä purettiin kaikki hyödynnettävissä oleva materiaali, esimerkiksi katettuja rakenteita tukeneet teräspalkit on räjäytetty irti.
Suojahuoneiden oviaukkoja muurattiin myöhemmin umpeen, jotta ne eivät olisi houkutelleet ei-toivottuja käyttäjiä. Osa pääkaupunkiseudun linnoitteista jäi vähitellen uusien asuinalueiden ja muun rakentamisen jalkoihin.
Kiinnostus linnoitteita ja niiden historiallista arvoa kohtaan alkoi kuitenkin herätä uudelleen 1960-luvulla. Vuonna 1971 ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoituslaitteet määriteltiin kiinteiksi muinaisjäännöksiksi, joita suojaa muinaismuistolaki. Tämä tarkoittaa, että kohteen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen tai muuten siihen kajoaminen ilman lupaa on kielletty.
Merkitys nyt
Patteri on Museoviraston vuonna 2014 tehdyn inventointiselvityksen mukaan rakenteeltaan ainutlaatuinen ja hyvässä kunnossa. Patteri kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, ja sillä on sotahistoriallista arvoa niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin.
Historiallisen arvonsa lisäksi osa patterin ympäristöstä on rauhoitettu kasvillisuusalue. Alueella esiintyy alueellisesti uhanalaista tähtitalvikkia ja hentosaraa sekä venäläisen sotaväen mukana kulkeutuneita tulokaslajeja, kuten heinäkauraa ja idänkattaraa. Kosteikkopintojen herkkyyden vuoksi tarpeetonta kulkemista linnoitteen kosteimmissa osissa on syytä välttää.
