Eksoottisen rehevä
Jalopähkinät (Juglans) ovat nimensä mukaisesti eksoottisen näköisiä. Puut ovat matalahkoja mutta harvaoksaisia ja hyvin leveitä, joten ne vaativat paljon tilaa. Puolimetriset, pariliuskaiset lehdet ovat meikäläisittäin valtavan kokoisia.
Jalopähkinöillä on erikseen tyttö- ja poikakukat (emi- ja hedekukat). Puut kukkivat alkukesällä kun lehdet ovat vasta puhkeamassa. Pitkät roikkuvat hedekukinnot ovat näyttäviä, mutta vihreät hedelmät kehittyvät hyvin vaatimattoman näköisistä emikukista. Hedelmien vihreän kuoren alta löytyy saksanpähkinää muistuttava kovakuorinen pähkinä, joka ei kuitenkaan ole kovin kaksisen makuinen. Oravat arvostavat pähkinöiden makua ja piilottelevat niitä ympäriinsä niin, että siementaimia putkahtelee maasta hyvinkin kaukana emopuusta.
Jalopähkinöitä kasvaa meillä useita eri lajeja, joita on vaikea erottaa toisistaan. Jalopähkinöiden tärkeimmät lajituntomerkit piilevät vihreän kuoren alta löytyvien pähkinöiden pintarakenteen harjuisuudessa. Lajibongauksen harrastajat käyttävät pähkinöiden pinnan esiin raaputtamisessa suojahanskoja, sillä vihreä tahmainen kuori värjää kädet ikävästi mustiksi.
Jalopähkinät ovat Helsingissä melko harvinaisia ja niitä kasvaa lähinnä yksittäispuina, mm. Kiskonpuistossa, Eläintarhassa, Kaisaniemenpuistossa, Linnankoskenpuistossa ja Meilahden arboretumissa. Ehkä komeimmat yksittäiset jalopähkinät kasvavat Lenininpuiston lammikon reunalla. Katuympäristössäkin kasvaa joitakin jalopähkinöitä, mm. Nordenskiöldintien varrella ja nuoria puita jopa Kampin metroaseman vieressä.