Tunne puut

Terijoen­salava

Pallonpyöreä terijoensalava

Voi olla vaikea uskoa, että terijoensalavan (Salix fragilis ’Bullata’) kukkakaalimaisen pyöreä latvus ei ole taitavan leikkaamisen tulosta, vaan puu kasvaa säännöllisen pallomaiseksi omin voimin. Terijoensalavan latvus kehittyy pallomaiseksi itsestään kunhan sillä on riittävästi valoa ja tilaa kasvaa. Tilaa terijoensalava tarvitseekin, sillä täysikasvuisella matalarunkoisella puulla voi olla leveyttä 12–15 metriä!

Erikoisen näköisen terijoensalavan tausta on hämärän peitossa. Sitä löydetään Puolasta, Baltian maista ja Pietarin ympäristöstä, mutta ei tiedetä missä päin se on alun perin ollut luonnonvarainen. Suomeen terijoensalava on tuotu Karjalan kannakselta 1930-luvulla. 1960-luvulla se yleistyi meillä taimituotannossa. Terijoensalavasta tuli nopeasti niin suosittu, että jo 1980-luvulla alettiin olla sitä mieltä, että terijoensalavia on istutettu aivan liikaa. Monien mielestä se oli myös ”luonnottoman” näköinen suomalaisessa maisemassa. Ruotsissa ”pallopaju” tuli tuotantoon myöhemmin, vasta 1980-luvulla.

Terjoensalavan kasvutapa pääsee parhaiten oikeuksiinsa kun kasvutilaa on riittävästi ja puut muodostavat yhtenäisen, kumpuilevan pyöreän kasvuston. Terijoensalava on 1970- ja 1980-lukujen tunnuskasvjea. Sitä kasvaa Helsingissä mm. Hämeenlinnan tien varrella Haagan kohdalla, Pikku Huopalahden Korppaanpuistossa, Pirkkolantien varrella Maunulassa, Siltamäen aluepuistossa, Munkkiniemenrannassa, Ruukinlahdenpuistossa, Takilatiellä Jollaksessa ja Länsimäentiellä Mellunmäen kohdalla.