Promenadilla ydinkeskustan vihersuonessa

Esplanadin­puisto

Rakastettu Esplanadi, lempinimeltään Espa, on Suomen kuuluisin puisto ja Helsingin vihreä sydän, jonne tullaan näyttäytymään, oleilemaan, kuulemaan musiikkia, katsomaan esityksiä, nauttimaan piknikistä. Puiston paikan hahmotteli Helsingin pääarkkitehti Carl Ludvig Engel. Paikalla oli aiemmin vesijättömaata. Kappeliesplandin aluetta kutsuttiin Pieneksi Vasikkahaaksi ja Runebergin- ja Teatteriesplanadia Suureksi Vasikkahaaksi. Haiseva Kluuvinlahti ulottui lähes puistoon saakka, tarvittiin paljon maantäyttötöitä, että puisto saatiin rakennettua 1850-luvulla.

Esplanadin tehtävä oli tuoda Helsinkiin komea, mannermaista tyyliä edustava viherpromenadi. Puukujanteiden proosallisempi tehtävä oli edistää paloturvallisuutta, olihan kaupunkimme tuohon aikaan hyvin puutalovaltainen, vaikkakin kivitaloja alkoi kohota joka puolelle kiihtyvään tahtiin.

Puisto on muotokieleltään arkkitehtonista tyyliä suorine puukujanteineen ja istutuksineen. Puistoa molemmin puolin reunustavat lehmusrivistöt muodostavat salimaisen tilan. Puiston hahmoon on vaikuttanut myös ensimmäinen kaupunginpuutarhuri Svante Olsson (1856–1941). Viimeisimmän peruskorjauksen 1998 suunnitteli maisema-arkkitehti Leena Iisakkila.

Kappeliesplanadi

Yksi Helsingin historiallista ravintoloista, Ravintola Kappeli valmistui 1867. Sen on suunnitellut arkkitehti Hampus Dahlström (1829–1882). Ravintolan nimi juontaa tarinan mukaan paimenpojasta, latinaksi pastor, joka myi haassa maitoa pienestä kojusta, jota leikkisästi alettiin kutsua kappeliksi. Seuraava “kappeli” vasikkahaassa oli sokerileipuri Jerngrenin temppelin muotoinen virvokekoju 1840-luvulta, jolle kappeli nimi periytyi. Oli siis luonnollista kutsua hienoa, uutta ravintolaakin Kappeliksi. Kappelin päädyssä on yleinen-WC.

Kappelin vastapäätä sijaitsee Espan lava, jossa on Suomen pisimmät festivaalit, musiikkia vapusta elokuun loppuun. Lavalla esiintyy kesän aikana noin 200 ryhmää. Ohjelmatarjonnasta vastaa Helsingin kulttuurikeskus. Nykyinen lava on rakennettu 1930-luvulla, ensimmäinen lava oli huomattavasti koristeellisempi.

Lavan molemmin puolin on kaksi vesiallasta ja niitä koristavat viehättävät patsaat. Ensimmäinen on nimeltään Aallottaria, siinä kaksi merenneitoa kisailee kalojen kanssa. Suuremman neidon mallina poseerasi kuvanveistäjä Viktor Janssonin (1886–1958) tytär, Tove Jansson (1914–2001). Toinen patsas on nimeltään Hei vaan ja siinä pieni poika leikkii kalan kanssa. Taideteokset tilattiin Janssonilta vuonna 1942.

Altaiden ympärille on istutettu monivuotisia perennoja, kuten kuunliljoja ja talveksi kasvihuoneelle vietäviä, eksoottisia sinisarjoja. Suuret kesäkukka-astiat ilahduttavat musiikin kuuntelijoita. Ulkoilmakahvila lavan vieressä on auki kesäisin ja sieltä voi myös ostaa lippuja kaupunkikiertoajeluille, jotka lähtevät puiston kohdalta, Fabianinkadulta.

Runebergin esplanadi

Runebergin esplanadilla kukkivat ruusut leikattujen tuhkapensasaitojen suojissa. Lähestyttäessä Runebergin patsasta kesäkuun alussa huomio kiinnittyy Pohjois-Espan puolella kasvavaan, upeaan punakukkaiseen koristeomanapuuhun. Se on vanha lajike Malus ‘Nipissing’. Pylväshaavat rajaavat patsasaukiota ja nurmialueella kasvaa myös kultasadepensaita, jotka ilahduttavat eksoottisilla keltaisilla kukkatertuillaan.

Näyttävä kukkaryhmä ympäröi kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) muistomerkkiä. Kukkaryhmä saa uuden ilmeen kolmesti. Vapun jällkeen se koristellaan kaupunginpuutarhassa esikasvatetuilla sipulikukilla. Ennen juhannusta tulevat värikkäät kesäkukat ja syksyllä kesän väriloisto vaihtuu hillittyihin kanerva- ja havupainotteisiin istutuksiin. Talvella puistossa ilahduttavat pienin lampuin koristetellut suurten puiden silhuetit.

Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin (1804–1877)  patsas oli ensimmäinen julkinen muistomerkki Helsingissä. Patsaan paljastustilaisuus 6.5.1885, kahdeksan vuotta ihaillun runoilijan kuoleman jälkeen, oli suuri isänmaallinen kansanjuhla. Kansakunnan kerma ja 20 000 muuta kansalaista oli saapunut paikalle, etunenässä patsashankkeen puuhamies, kirjailija Zacharias Topelius (1818–1898). Ihmiset olivat sytyttäneet kynttilöitä ikkunalaudoille isänmaallisessa hengessä. Sanotaan, että tästä juontaa juurensa polttaa kynttilöitä ikkunoilla itsenäisyyspäivänä.

Esplanadinpuisto

Pinta-ala 1,75 ha

Suunnittelijat arkkitehti Carl Ludvig Engel, 1800-luvun puoliväli; kaupunginpuutarhuri Svante Olsson, 1900-luvun alku

Peruskorjaus Maisemasuunnittelu Leena Iisakkila Oy, 1998

Palvelut Kahvila-ravintola Kappeli, kesäkahvila Mövenpick, ravintola Teatteri, neljä kioskia, kaksi yleisö-WC:tä