Maata ei ole kasattu Vuosaarenhuipulle miten sattuu, vaan työtä on ohjannut vahva mielikuva ainutlaatuisesta viheralueesta. Tavoitteena on ollut luoda vaihteleva luontokohde, jossa viihtyvät sekä ihmiset että eläimet. Sillä haluttiin korvata mm. Vuosaaren sataman alle jääneitä luonnonalueita. Tämän loistavan idean sai Helsingin kaupungin luonnontarhuri Jukka Toivonen 1990-luvulla, kun Vuosaarenhuipun maisemointi aloitettiin. Tämän vision mukaisen avoalueen esikuvina toimivat Saaristomerelle sijoittuvan Jurmon harjusaaren laakeat katajanummet sekä Lapin avarat tunturimaisemat.

Paikan luonnetta muokattiin valitsemalla tarkasti mitä maita käytettiin. Jukka Toivosen apuna toimi maaperäasiantuntija Pirjo Laulumaa, jonka hyppysissä autokuormien maalajit saivat nimen ja ohjautuivat sopivaan paikkaan. Erilaisilla maa-aineksilla luotiin edellytykset monipuolisille elinympäristöille. Karkeat ja hiekkaiset maat olivat erityisen haluttuja, koska tällaiselle vettä läpäisevälle maalle syntyy lajirikasta ja matalaa niittyä. Suurimmaksi osaksi paikalle tuodut maat olivat kuitenkin vettä hyvin pidättävää savea ja silttiä, joille muodostui rehevää kasvillisuutta.

Alueen rakentajat ja hoitajat ovat ohjailleet maiseman luonnetta toivotun laiseksi. Paikalle on tuotu mahdollisimman erilaisia kivilajeja, kaikki ihailtaviksi! Alueelle on varta vasten tuotu myös erilaisia luonnon monimuotoisuutta lisääviä elementtejä kuten mäntykeloja petolintujen tähystyspuiksi, kiviröykkiöitä pesä- ja piilopaikoiksi, kantoja hyönteishotelleiksi ja lahottajaeliöiden ravinnoksi. Keinotekoinen, kurua jäljittelevä sola ja lehdoksi kehittynyt kuoppa ovat pieniä, elämyksellisiä kohteita.

Vuosaarenhuipulle tuoduissa maissa on ollut mukana maaperäeliöstöä, kasvien siemeniä ja juurenpätkiä. Tästä syystä vihertyminen on alkanut pian pintamaiden levittämisen jälkeen. Maa-aineksen mukana Vuosaarenhuipulle ovat tulleet salamatkustajina myös monet haitalliset vieraslajit, kuten mm. komealupiini ja kanadanpiisku. Niitä Vuosaarenhuipun vihertyöntekijät ovat torjuneet väsymättä jo vuosia.