Puistoalue on muodostunut entisten Bråvalla, Kinnekulle ja Miramar-nimisten huviloiden tonteille. Sibeliuksenpuisto, joka tuolloin oli vielä nimeltään Humallahdenpuisto oli 1906 vahvistetussa asemakaavassa osoitettu asuntoalueeksi. Kaavaa muutetiin 1916 siten, että alue tuli virkistyskäyttöön. Alueen käytön kannalta oli tärkeää myös vuonna 1929 tehty kaavamuutos, jolla Mechelininkatu ohjattiin kulkemaan puiston halki.
Sibeliuksenpuisto, lempinimeltään Sibbari, on englantilaisen vapaamuotoisen maisemapuiston sovellus suomalaiseen rannikkomaisemaan. Suomen kuuluisimman ja arvostetuimman säveltäjän Jean Sibeliuksen (1865–1957) nimikkopuiston rakennustyöt alkoivat 1937 ja kestivät kolme vuotta. Puiston nimi oli Humallahden luonnonpuisto eli Kinnekullan puisto. Alue on muutettu puistoksi vaiheittain; itäpuolen sommitelma on peräisin 1930-luvulta ja länsipuoli valmistui 1950-luvulla.
Vuonna 1945, Sibeliuksen 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi puisto nimettiin rakastetun säveltäjän mukaan. Puiston muokkaussuunnittelusta vastasivat kaupunginpuutarhurit Emil Aranko ja Bengt Schalin. Työ käsitti pääasiassa lisäistutuksia. Puistoon rakennettiin myös kaksi lampea ja niitä yhdistävä vesiuoma ja ylempään lampeen suihkukaivo ja Humallahden rantaa täytettiin, että sinne saatiin kulku myös jalankulkijoille. Nykyisin lammista on jäljellä vain ylempi lampi.
Puiston yhtenä osana olevaa koivikkoa on ihailtu. Nurmikolla, johon istutettiin kieloja ja narsisseja, sai yleisestä käytännöstä poiketen kävellä. Näin jo alun perin muodostunut ”luonnonmaisema” on kehittynyt siksi vaihtelevaksi maisemakokonaisuudeksi, mikä kansallissäveltäjämme nimikkopuisto nykyään on.
Sibeliuksenpuistossa on myös kaksi veistosta ja yksi muistomerkki. Leo ja Regina Wainsteinin säätiö järjesti 1939 kilpailun, jolla haettiin Helsinkiin Kalevala-aiheista veistosta. Aarre Aaltonen (1889–1980) voitti kilpailun ehdotuksellaan Ilmatar ja sotka, ja pronssinen veistos päätettiin sijoittaa nykyiseen Sibeliuksenpuistoon. Veistos paljastettiin 1946. Vuonna 2007 paljastettiin Heimoveteraanien muistomerkki Välskärinkadun ja Sibeliuskadun kulmauksen läheisyyteen
Vuosien myötä puistossa on tehty erityyppisä lisä- ja korjaustöitä, tärkeimpänä Sibeliusmonumentin ympäristötyöt 1967.
Presidentti Mauno Koiviston 60-vuotispäivän kunniaksi Mechelininkadun ja Kesäkadun kulmaukseen istutettiin visakoivikko, 60 visakoivua, joista 45 on kuollut ja jäljellä olevista noin 15 puolet on visaa. Koivikko tullaan uusimaan mikrolisätyistä visakoivuista.
Sibeliuksenpuiston peruskorjaus
Helsingin suositun matkailukohteen perusparannuksen suunnittelu käynnistyi vuonna 2019 ja toteutus vuonna 2023. Alue oli muotoutunut puistoksi vaiheittain. Itäpuolen sommitelma on peräisin 1930-luvulta ja länsipuoli valmistui 1950-luvulla. Puisto on määritelty arvoympäristöksi yleisten alueiden inventoinneissa. Turismitulva ja muu käyttö olivat kuluttaneet puistoa. Monumentin aukiolle oli pesiytynyt epämääräistä matkamuistomyyntiä. Leikkialuekin kaipasi päivitystä. Peruskorjauksen suunnittelijaksi valikoitui maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy. Korjauksen kustannusarvio on 3,6 miljoonaa euroa.
Sibeliuksenpuiston peruskorjauksessa huomioidaan alueen ominaispiirteet ja maisemalliset arvot. Jo häipyneitä elementtejä ennallistetaan. Turismin aiheuttamat vaatimukset otetaan huomioon ja puisto peruskorjataan laadukkaasti ja sen historiaa kunnioittaen. Tässä peruskorjauksen vaiheet alueittain:
Monumentin aukio eli Musiikkiaukio
Mechelininkadun ja Merikannontien turistibussien jättöalueille tehdään uudet sisääntuloaukiot luonnonkivestä. Sibelius-monumentin edusaukio nimetään Musiikkiaukioksi ja se pidetään kivituhkapintaisena. Aukiota laajennetaan, jotta siellä voi vastaisuudessa pitää pienimuotoisia musiikkitapahtumia. Musiikkiaukiolle voidaan tapahtuman ajaksi sijoittaa pieni siirrettävä esiintymislava tai -katos. Aukio varustetaan tapahtumasähköllä.
Aukioita yhdistävät kaarevat paasikivi-istuimet. Ne ohjaavat kulkua sisääntuloilla ja toimivat levähdyspaikkoina. Monumentin ympäristön käytäväverkostoa selkeytetään ja se rajataan kivireunuksin. Liikkuvalle myynnille osoitetaan muutamia paikkoja sisääntuloaukioiden yhteyteen, mutta monumentin lähiympäristössä kaupustelu kielletään.
Monumentin vieressä ollut, lähes umpeen kasvanut istuskelualue, joka on vanhan Miramar-huvilan kivijalka, otetaan paremmin esiin uusimalla istutukset ja penkit. Kivijalan muurit kunnostetaan. Monumentin länsipuolelta tehdään uusi käytäväyhteys puiston vieressä sijaitsevalle Villa Bråvallalle. Villa Bråvalla on kaupungin omistama ja se on myynnissä (tilanne vuonna 2024).
Lampi palautetaan kahden lammen vesiaiheeksi
Monumentin läheisyydessä sijaitseva lampi ja uoma kunnostetaan, minkä lisäksi alempana puistossa 1950-luvulla sijainnut pienempi lampi kaivetaan esiin ja vesiaiheelle tehdään vedenkiertojärjestelmä lampien välille. Ylempään lampeen palautetaan siellä aiemmin ollut suihkulähde. Lampien läheisyyteen sijoitetaan oleskelupaikkoja ja ympäröiviä istutuksia kohennetaan.
Pauligin huvilan ympäristö
Puistossa sijaitsevista huviloista näkyvin on Pauligin huvila vuodelta 1873. Sen rakennutti leipurimestari Gustaf Sandberg ja piirustukset laati aikansa nimekäs arkkitehti Frans Anatolius Sjöström (1840–1885). Pauligin suvun omistuksessa huvila oli vuosina 1886–1932, jolloin se siirtyi kaupungin omistukseen. Kaupungin omistuksessa huvila toimi ensin Kivelän sairaalan hoitajien asuinkäytössä ja sittemmin 1960-luvulta lähtien nuorison kerhohuoneistona ja Nuorisoasiainkeskuksen suosittuna kaupunkiluontotalona vuoteen 2019 saakka ja sen jälkeen huvilassa on ollut STARAn tukikohta.
Onneksi Pauligin suvun omistama kiinteistöyhtiö Kahvimo Oy osti huvilan takaisin suvulle vuonna 2022 reilun miljoonan euron kauppahinnalla. Kauppaan sisältyy myös kivinen maakellari. Lisäksi omistajalle vuokrataan noin 1800 neliömetrin maa-alue puistosta. Huvilaan on suunnitteilla kaupunkilaisille avointa toimintaa, kuten kahvila ja näyttelytila.
Pauligin huvilan ympäristöön palautetaan huvilapuutarhan vanhoja käytäviä. Historiallinen käytäväverkosto mahdollistaa jatkossakin huvilan monipuolisen käytön. Huvilan läheisyydessä olevalle nykyiselle näköalapaikalle tehdään uudet käytäväyhteydet.
Minigolf koira-aitaukseksi
Mechelininkadun kulmaukseen, entisen ränsistyneen minigolf-radan paikalle, rakennetaan koira-aitaus pienille koirille. Koira-aitauksessa ja sen ympärillä pyritään säilyttämään nykyistä puustoa ja aitaus rajataan katualueesta pensailla.
Leikkipaikka ja kuntoilupaikka
Puiston pohjoisosassa sijaitseva leikkipaikka uusitaan nykyiselle paikalleen. Monumentista muotokielensä saaneet pyöreät leikkialueet saavat monipuolisia välineitä, jotka soveltuvat niin pienille kuin isoimmillekin lapsille. Ympyröihin tulee keinumaailma, kiipeilyreitti, hiekkalaatikko, luontoleikkipaikka sekä metallisia soittimia. Kallion reuna-alueita loivennetaan maatäytöillä ja putoamisalueita pehmennetään käyttäen turvahaketta ja valettua turva-alustaa.
Leikkipaikan taakse sijoitetaan pieni ulkokuntoilupaikka, jota voivat hyödyntää mm. lasten kanssa ulkoilevat aikuiset. Kuntoilupaikan välineet valitaan niin, että ne ovat helppokäyttöisiä ja sopivat myös iäkkäämmille ihmisille.
Ilmatar ja sotka -patsaan ympäristö
Sibeliuksenpuiston luonnonmukaisessa itäosassa Mechelininkadun toisella puolella suurimmat muutokset koskevat Ilmatar ja sotka -veistoksen ympäristöä. Vanhat kaarikäytävät palautetaan ja veistoksen edustalle rakennetaan oleskeluaukio penkkeineen.
Kasvillisuus ja kalusteet
Koko puiston kasvillisuus on tutkittu ja inventoitu tarkkaan ennen peruskorjausta. Tämän perusteella kaadetaan puiston huonokuntoisimmat puut sekä poistetaan haitalliset vieraslajit. Joitakin yksilöitä joudutaan kaatamaan uusien rakenteiden tieltä, mutta merkittävimmät puut säästyvät. Puuston poistolla parannetaan jäljelle jäävien puiden kasvuolosuhteita. Puiston erityislaatuiset kallioalueet kaivetaan esiin vesakon alta ja näkymiä avataan niin merelle kuin puiston muihin osiin. Puiden runkoja sijoitellaan puistoon lahopuutarhoiksi luontoleikkeihin ja koira-aitaukseen. Lahopuut lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
Puiston kasvisuunnittelussa säilytetään aikakauden ilmapiiri ja tunnelma käyttämällä puistolle tunnusomaista lajistoa ja lajiyhdistelmiä. Puistoon istutetaan monipuolisesti uusia puita, pensaita ja perennoja. Puistoon tehdään myös kausikasvi- ja sipulikukkaistutuksia.
Penkkejä lisätään merkittävästi ja nykyisten penkkien sijainnit tarkistetaan. Myös roska-astioiden määrä ja sijainnit tarkistetaan vastaamaan nykykäytön vaatimuksia.
Valaistus
Puiston tärkeimmät käytävät, leikkipaikka ja koira-aitaus valaistaan. Sibeliusmonumentin säilyvän kohdevalaistuksen lisäksi myös Ilmatar ja sotka -veistos valaistaan. Puiston maisemakohteista kallioseinämä Pauligin huvilan pohjoispuolella erikoisvalaistaan.
