Kesämaja-alueet ovat helsinkiläisiä erikoisuuksia, joita saattaa ihmetellä, ellei tiedä niiden taustaa. Keitä asuu näissä ”hobittikylissä”, leikkimökin kokoisissa majoissa metsien siimeksessä?

Vuonna 1928 kaupunki alkoi sallia vähävaraisimmille asukkailleen uudenlaista virkistäytymistä kangasteltoissa ensin Varsasaaren ja Satamasaaren alueilla. Suomen kesä on epävakainen ja pian tuli kyselyjä voida rakentaa jotain telttaa tukevampaa. Niinpä retkeilijöille annettiin lupa tehdä majoja. Jotta mökkikylistä ei rönsyilisi minkä näköisiä hyvänsä, päätettiin tehdä niille tyyppipiirustukset. Hommaan palkattiin vuonna 1946 nimekäs arkkitehti Hilding Ekelund.

Mökin pinta-ala saa olla vain 12 m2 kuisteineen. Varastoa saa tehdä kahden neliön verran. Mökkiläinen omistaa vain mökkinsä. Maapala, jolla se sijaitsee on yleistä virkistysaluetta. Kesämajoihin ei tule sähköä ja vesi on päällä vain kesäisin. Käymälöinä toimivat yleiset ulkokäymälät. Varsinaista ekoelämää siis!

Länsiulapanniemen kesämaja-aluetta isännöi HKL:n henkilökunnan kesämajayhdistys ry, Helsingin sotainvalidit ry ja sekä Poliisimajalaiset ry. Suosittu juhlien pitopaikka Poliisien maja on vuokrattavissa muillekin kuin poliiseille.

Yleensä kesämajat vaihtavat omistajaa viidakkorumpumenetelmällä. Jos olet kiinnostunut ryhtymään kesämajaeläjäksi löydät kaupungin sivuilta: siirtolapuutarhat ja kesämajat.