Valkokukkaiset tuomipihlajat (Amelanchier) ovat aivan kohta kukassa Helsingissä. Tuomipihlajat olivat vuonna 2013 ajankohtainen kasvisuku sillä ”puuvartiskasvien ystävien ” Dendrologian Seura on nimennyt tuomipihlajat vuoden puusuvuksi 2013.
Tuomipihlajat ansaitsevat nimikkovuotensa, sillä ne ovat luotettavia puisto- ja puutarhakasveja. Tuomipihlajilla on monta ”sesonkia” joista yksi, runsas mutta melko lyhtyaikainen kukinta, on kohta parhaimmillaan. Seuraava sesonki on marja-aikaan, ja viimeinen – pisin – on ruska-aikaan. Tuomipihlajat hehkuvat syys-lokakuussa keltaisina, hehkuvan oranssisina tai tummanpunaisina. Eri tuomipihlajalajeja kasvaa usein mm. tienvarsi-istutuksissa, puistoissa ja aidanteissa, mm. Mäkelänkadun varrella pallokenttien kohdalla ja Lahdentien luiskissa. Pienessä tunnelmallisessa Vähäkyrönpuistossa Käpylässä on hyvä kokoelma tuomipihlajalajeja.
Helsingissä kasvaa yleisenä kolme tuomipihlajalajia, isotuomipihlaja (A. spicata), rusotuomipihlaja (A. lamarckii) ja sirotuomipihlaja (A. laevis). Isotuomipihlajasta kehittyy korkea, tiheä ja pystykasvuinen pensas. Rusotuomipihlaja on edellistä puumaisempi, mutta monirunkoinen. Sirotuomipihlaja on nimensä mukaisesti tuomipihlajista siroin, useimmiten yksirunkoinen, kauniin kaarevarunkoinen pikkupuu. Marja- ja monikäyttökasvina kasvatetaan marjatuomipihlajaa (A. alnifolia), josta on olemassa myös useita nimettyjä lajikkeita.
Tuomipihlajat ovat terveitä ja talvenkestäviä pensaita. Niissä on vain yksi huono piirre: ne menestyvät meillä niin hyvin ja tuottavat niin paljon lintujen rakastamia marjoja, että ne saattavat levitä haitallisesti luontoon. Vuoden 2012 Kansallisessa vieraslajistrategiassa isotuomipihlaja on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Helsingin kaupungin rakennusvirasto onkin linjannut, ettei se enää istuta tätä perinteistä pensaslajia. Siro- ja rusotuomipihlajia rajoitukset eivät koske.
Kukinta-aika touko–kesäkuun vaihde