Suomalainen katupuulöytö
Jos pylväshaapa on ruotsalaisten lahja kaupunkipuulajistoomme, kuuluu kunnia pylvästervalepästä (Alnus glutinosa ’Sakari’) Suomelle. Metsäbiologian tutkimusprofessori Sakari Saarnijoki löysi aikoinaan kaksi luonnonvaraista pylväsmäistä tervaleppää Kotkasta. Nykyisin viljelyssä oleva ’Sakari’-lajike syntyi, kun Saarnijoki risteytti nämä kaksi kapeakasvuista yksilöä keskenään. Helsinkiin ensimmäiset pylvästervalepät istutettiin 1990.
Kapeakasvuisia tervaleppiä ei ole löytynyt muista Pohjoismaista. Myöskään ’Sakari’-lajiketta ei juuri tunneta Suomen rajojen ulkopuolella. Aivan viime vuosina ’Sakari’ on herättänyt kiinnostusta kaupunkipuuna myös naapurimaissamme ja sitä on istutettu katupuuksi Ruotsissa ja Norjassa.
Pylvästervaleppä on muutoin samanlainen kuin tavallinen tervaleppä, mutta sen kasvutapa on leveän kartiomainen. Täysikasvuisen pylvästervalepän leveys on vain 2–3 metriä, eli se on hiukan leveäkasvuisempi kuin pylväshaapa.
Vaikka tervaleppä suosii kosteita kasvupaikkoja ja sietää seisovaakin vettä, pylvästervaleppä on osoittautunut ihmeen sopeutuvaiseksi puulajiksi kuivuuteen taipuvaisissa katuympäristöissä. Sen jälkeen kun ensimmäiset pylvästervalepät istutettiin Pikku-Huopalahteen Korppaanmäentielle 1990, pylvästervaleppä on vakiintunut yhdeksi Helsingin kapeiden katujen suosituimmista puulajeista.
Kaikkien leppien erityispiirre on, että niiden juuristossa elää korallimaisia kasvustoja muodostava Frankinia-sädesienibakteeri, joka pystyy käyttämään hyväkseen ilmakehän typpeä. Leppä ei koe tarpeelliseksi siirtää syksyllä lehtivihreän aineksia runkoon ja juuriin, vaan pudottaa lehtensä vihreinä. Varisseet lehdet ovat hyvin typpipitoisia ja niistä syntynyt karike on hyvää maanparannusainetta.
Helsingin uusilla alueilla, esimerkiksi Arabianrannassa, pylvästervaleppää näkee kapeiden asuntokatujen katupuuna. Yksi Helsingin vanhimmista pylvästervaleppäriveistä kasvaa Töölössä Humalistonkadun varrella. Myös Meilahdentiellä Meilahden arboretumin kohdalla on tasainen pylvästervaleppärivi.