Helmiorapihlajan pikkuiset ruusunkukat
Viehättävä helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis ’Toba’) on pieni kukkapuu. Se kukkii puistojen alkukesän pökerryttävimmän kukinnan jälkeen, kirsikoiden ja koristeomenapuiden perään. Helmiorapihlaja on niitä hienoja pikkupuita, jotka ovat pysyneet Helsingissä harvinaisuuksina. Espalla kulkijat voivat juuri nyt ihailla kolmea nuorta helmiorapihlajaa, jotka kasvavat näkyvällä paikalla yhden puiston ”lankarullakioskin” vieressä.
Helmiorapihlaja on syntynyt 1930-luvulla kahden orapihlajalajin välisenä risteymänä Kanadassa. Se on pohjoisissa oloissa menestyvä iso pensas tai pieni puu, joka on Keski-Euroopassa lähes tuntematon.
Helmiorapihlajan kukinto koostuu kuin pienenpienistä kerrannaisista ruusunkukista. Kukkien värin kehittyminen on epätavallista: kukat ovat ensin valkoiset ja muuttuvat sitten vaaleanpunaisiksi. Yleensähän kasveilla kukkien väri on syvimmillään heti avautumisen jälkeen, ja kukat vaalenevat ikääntyessään. Suomalainen nimi tulee nupuista, jotka ovat kuin valkoisia helmiä. Lehdet ovat liuskoittuneet, kiiltävät. Orapihlajien tapaan helmiorapihlajalla on pitkät, terävät piikit.
Helsinkiin helmiorapihlajia istutettiin etenkin 1950-luvulla. Sen ajan vanhoja helmiorapihlajia näkee edelleen esimerkiksi Kramerin lehdossa Kulosaaressa ja Thalian aukiolla Pohjois-Haagassa. Nuoria puita kasvaa mm. Torkkelinpuistossa, Lenininpuistossa ja Espalla. Helmiorapihlajaa saa nykyään aika hyvin taimikaupoista, ja sitä näkee nykyään pienten pihojen kukkapuuna.