Haavan tieteellinen nimi (Populus tremula) tarkoittaa värisevää poppelia. Haavan lehtien havina on tuttu äänimaailma useimmille suomalaisille. Suomalainen sanontakin tietää kuinka joku ”värisee kuin haavan lehti”. Haavan värisemisen vähäisessäkin tuulessa aiheuttaa sen pitkä, hento ja litteä lehtiruoti. Pyöreät lehdet ovat nirhalaitaisia. Näin keväällä lehdet ovat pitkään hennon punertavat. Syksyisen lehdet saavat hehkuvan keltaisen, oranssin tai jopa punaisen värityksen.
Haapa on metsiemme tavallisimpia lehtipuita, mutta kaupunkipuuksi sitä istutetaan harvoin. Luonnossa haapa kasvaa hyvin nopeasti ja päättää kasvunsa jo 60-vuotiaana. Haapa on suorarunkoinen ja on usein koristeellisten jäkälien peittämä. Haapa tekee runsaasti juurivesoja, ja haapatiheiköt ovatkin usein samaa kloonia, eli peräisi samasta emopuusta.
Haapa on yksi harvoista Suomen luonnon kaksikotisista puulajeista, eli sen hede- ja emikukat ovat eri puissa. Emipuita on luonnossa paljon hedepuita vähemmän. Haavan molemmat kukintotyypit ovat roikkuvia norkkoja. Emikukintojen siemenet valmistuvat kesäkuussa ja leijuvat pumpulimaisiksi kinoksiksi puun lähettyville. Miljoonista siemenistä vain harvat itävät.
Haapa edistää luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristön sadoille sienille, jäkälille ja hyönteisille. Rungon korkea pH elättää myös vaateliasta jäkälälajistoa. Monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita ovat kaarnaiset, lahoavat ja ontot haavat, jotka tarjoavat pesäkoloja myös kolopesijöille ja Pääkaupunkiseuduilla viime vuosina kovasti yleistyneille liito-oraville.