Kaisaniemenpuisto, stadilaisittain Kaisis, on Helsingin ja koko Suomen vanhin puisto ja yksi keskeisimmistä ja merkittävimmistä puistoistamme. Sen merkitys Helsingin kaupungin sekä suomalaisen puistokulttuurin kannalta on huomattava. Puistolla on ollut monta nimeä: Jardin de la ville, Seurapuutarha, Allmänna promenadträdgården. Kaisaniemi nimen puisto sai ravintoloitsija Cajsa Wahllundin (1771–1843) mukaan.
Tämän päivän helsinkiläisille Kaisis on ollut erilaisten tapahtumien puisto, jossa on voinut urheilla, pelata ja kuunnella musiikkia, olla piknikillä tai vain siirtyä paikasta toiseen vanhojen puiden siimeksessä. Puisto on myös koettu pelottavana paikkana varsinkin iltaisin.
Puistolle on tehty monenmoisia suunnitelmia, joista osa on toteutettu ja osa toteutettu vain joiltain osin. Viimeisin peruskorjaussuunnitelma on perusteellinen kokonaistarkastelu tästä merkittävästä puistosta sekä Kaisaniemenrannasta.
Historia
1700-luvulla alue oli karjanlaidunmaata ja sieltä kerättiin polttopuita. Kaupunki vuokrasi näitä silloisia takamaita myös puutarhaviljelyyn. Vuonna 1763 vuokrattiin iso osa Hämeen ja Uudenmaan läänin maaherralle Hans Henrik Boijelle (1716–1781) hedelmäpuiden istuttamista varten. Boije vuokrasi maat puutarhuri Edbomille. Boije testamenttasi 50 vuoden vuokraoikeutensa vapaamuurarilooshille, johon itsekin kuului. 1700-luvun lopulla luonnonläheinen puisto oli yleinen kävelypaikka, promenadträdgård, jossa kaupungin porvaristo saattoi viettää vapaa-aikaansa.
1800-luku
Osa Helsingistä paloi vuonna 1808 Suomen sodan aikana. Seuraavana vuonna Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Kaupungin kaavoittamiseen ryhdyttiin heti rauhan tultua. Helsingin jälleenrakennuskomitean puheenjohtaja Johan Albrecht Ehrenströmin (1762–1847) asemakaava kaupungin jälleenrakentamista varten vahvistettiin vuonna 1812, saman vuonna kun Helsingistä tuli pääkaupunki. Ehrenströmin asemakaavassa entisen hedelmäpuutarhan alueella oli korostettu asema julkisena puistona Esplanadin ohella. Hän kutsui sitä nimellä Jardin de la Ville, Puiston pohjasuunnitelmana olivat Boijen ja Edbomin hedelmäpuutarhan korttelimaisesti istutetut viljelykset.
Helsingin jälleenrakennuksen yli-intendentti, saksalainen arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778–1840) piti Ehrenströmin puistosuunnitelmaa liian suurellisena ja kalliina ylläpitää. Kaupungin tarpeisiin sopisi hänen mielestään paremmin luonnonläheinen maisemapuisto. Engelin suunnitelmassa oli kuitenkin muotopuutarhaosa, joka perustui kolmen itä-länsisuuntaiseen puukujaan ja niitä poikkileikkaavien kujien muodostamaan ruudukkoon, jonka kaareva ajotie yhdisti Unioninkatuun. Puiston keskikäytävän päässä oli huvimaja. Muu osa puistoa oli luonnonläheistä maisemapuistoa ja romantiikkaa loi joutsenlampi, joka oli lahdelmajäänne täytetystä Kluuvinlahdesta. Toinen, pienempi lampi tuli nykyisen kasvitieteellisen puutarhan eteläpuolelle.
Tämä Yleinen promenadipuisto -suunnitelma valmistui 1827 ja sen katsotaan olevan yksi Suomen vanhimmista puistosuunnitelmista. Engelin suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut täydessä mitassaan, koska puistosta lohkaistiin vuonna 1828 reilut neljä hehtaaria Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kasvitieteelliselle puutarhalle. Turun kasvitieteellinen puutarha oli palanut Turun palossa syyskuussa 1827, joten Helsingin puutarhalle oli kova tarve.
Puiston pääsisäänkäynti avautui Unioninkadun varteen, nykyisen Varsapuistikon itäsivulle. Istutustöihin varattiin 4000 ruplaa ja urakka annettiin kauppias Weckmannille. Istutustöitä valvoi senaattori Otto Wilhelm Klinckowström (1778–1850), joka oli kasviharrastaja ja jolla oli oma, näyttävä puutarha Euran Vuojoen kartanollaan.
Kaupunki vuokrasi vuonna 1837 puistossa harjoitettavan ravintolatoiminnan ruotsalaiselle ravintoloitsijalle, mamselli Catharina ’Cajsa’ Wahllundille (1771–1843), joka rakennutti vuonna 1839 paikalle ravintolan ja sen yhteyteen majatalohuoneita. Tämä oli hänen neljäs ravintolansa Helsingissä. Ravintola ja joutsenlammen tienoot muodostuivatkin puiston suosituimmiksi alueiksi. Varsinkin ruotsinkieliset ylioppilaat ottivat ystävällisen Cajsan ravintolan omakseen. Venäjän keisari Nikolai I (1796–1855) suhtautui ylioppilaisiin ennakkoluuloisesti ja rajoitti heidän kokoontumisvapauttaan. Henkilökohtaisten merkkipäivien vietto oli poikkeus, joka ei huolestuttanut keisaria. Ylioppilaille Cajsa Wahllund oli äidillinen hahmo, joka tarjosi monille aterioita pitkääkin luottoa vastaan. Siten hänen syntymäpäivänsä 1.5. tarjosi luvallisen ja muutenkin hyvän syyn kokoontumisiin. Joka kevät ylioppilaat saapuivat Vapun päivänä laulaen hänen luokseen. Tätä tervehdystä seurasi aina lukuisia, useimmiten isänmaallisia puheita sekä emännän järjestämä boolitarjoilu.
Cajsa Wahllund kuoli 72-vuotiaana kesällä 1843 helsinkiläisten rakastamana ja kaipaamana. Ravintolatoimintaa Kaisaniemessä jatkoi hänen kasvattityttärensä Emilia Myhrman (1803–1868), jonka kausi oli ravintolan kulta-aikaa. Vaikka mamselli Wahllundin kuolemasta on jo yli 180 vuotta, kokoontuvat ruotsinkieliset ylioppilaat aina Vapun päivänä Kaisaniemeen.
Kaisaniemi lakkasi olemasta niemi, kun 1800-luvun loppupuolella sen länsipuolelle rakennettiin rautatien ratapiha. Sitä varten lohkaistiin alueita puistostakin, mutta suurimmaksi osaksi rautatiet rakennettiin täyttömaalle. Tällöin täytettiin paikalla ollut Töölönlahden eteläosa ja siitä etelään työntynyt Kluuvinlahti. Kaisaniemi rajoittui mereen enää vain pohjoisessa.
Ensimmäinen ja pitkään myös ainoa urheilukenttä Helsingissä perustettiin Kaisaniemen puiston länsiosaan vuonna 1884. Vuonna 1878 Helsinkiin oli perustettu rakennuskonttori, jonka virkakuntaan kuului kaupunginpuutarhuri. Virkaa hoiti tilapäisesti L. A. Jernström. Vasta vuonna 1889 Helsinki sai ensimmäisen kaupunginpuutarhurinsa, joka oli ruotsalainen Svante Olsson (1856–1941). Olsson vaikutti voimakkaasti Helsingin puistojen kehitykseen. Vuonna 1890 Augustistormen eli elokuun myrsky kaatoi suuren määrän puiston puista. Se antoi Olssonille tilaisuuden kohentaa puistoa.
1900-luku
1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet olivat merkittävien suunnitelmien ja toteutusten aikaa. Vuonna 1910 arkkitehtien Eliel Saarisen (1873–1950) ja Bertel Jungin (1872–1946) suunnittelema uusi katuyhteys Kaivokadulta Unioninkadulle pilkkoi puiston pääsisäänkäynnin. Seuraavat toteutukset puistoon tehtiin vuosina 1912–1915 puiston itäosaan. Suunnitelmia pyydettiin niin kaupunginpuutarhuri Olssonilta kuin kaavoittaja-arkkitehti Jungilta ja tämä veti pidemmän korren.
Uudet, arkkitehtonisemmat suunnittelusuuntaukset, niin sanotut reformipuistot, joissa panostettiin puiston toiminnallisuuteen, olivat lyömässä läpi. Puistojen pinta-ala oli käytettävä tehokkaasti ja niiden tuli palvella myös urheilu- ja leikkipaikkoina. Jungin suunnitelmien pohjalta istutettiin muun muassa koivukuja Liisankadun jatkeeksi ja uusi sisääntulotie Vilhonkadulta. Nurmialueita, leikkikenttiä ja käytäviä kohennettiin. Ensimmäinen maailmansota keskeytti työt.
Vuonna 1925 laati asemakaava-arkkitehti Birger Brunila (1882–1979) ehdotuksen, jonka mukaan puistoa uudistettiin jälleen. Puiston itäosan puut säästettiin ja rataan rajautuvassa osassa tehtiin vain vähän toimenpiteitä. Joutsenlammen korvasi suorakaiteen muotoinen vesiallas vuonna 1902 valmistuneen Kansallisteatterin taakse. Allasta reunusti kaksinkertainen puurivistö, jonka sisempi kehä kiersi vesialtaan ympäri. Ulompi puurivi jatkui puistokujana Kaisaniemenlahdelle saakka. Myös Birger Brunila huomioi puiston erityisen merkityksen urheilu- ja leikkipuistona.
Kaisaniemenrannan täytöt, puistokatu ja rantamuuri valmistuivat vuonna 1936–1938 ja toivat Kaisaniemeen lisää maa-aluetta, mutta toisaalta vaikuttivat puiston rauhallisuuteen mahdollistamalla läpiajon Rautatientorilta Hakaniemen suuntaan. Sotien jälkeen puistoon tehdyt toteutukset ovat kohdistuneet pääosin leikki- ja liikuntatoimintaan sekä kasvillisuuteen.
2000-luvun alku
2000-luvin alussa alueen uudistamiseksi järjestettiin maisema-arkkitehtikilpailu, jonka voitti saksalaisryhmä ehdotuksellaan 131517. Aika ajoi kuitenkin tämän suunnitelman ohi. Vuonna 2008 laadittiin asemakaavamuutos, johon liittyi maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin yleissuunnitelma puiston uudistamiseksi. Kaisaniemenpuistoa koskeva asemakaavan muutos valmistui vuonna 2008 ja se tuli voimaan 2011 korvaten aiemmat kaavat vuosilta 1875 (länsiosa) ja 1836 (itäosa) ja 1893 (rannassa).
Kaisaniemenpuisto tänään
Keskeisen sijaintinsa vuoksi Kaisaniemi on saanut olla monien tapahtumien näyttämönä. Kaisaniemen kentällä on järjestetty lukuisia urheilu- ja musiikkitapahtumia, tunnetuimpana joka keväiset Maailma kylässä -festivaalit. Useina talvina kenttä on toiminut luistelukenttänä. Puiston vanhat ja suuret puut tekevät siitä miellyttävän paikan oleiluun ja piknikeille. Tenniskentät ovat olleet ahkerassa käytössä. Lippakioskin viereinen leikkipaikka on ollut keskustan lapsiperheiden suosiossa. Negatiivisina piirteinä on moitittu puiston ränsistyneisyyttä ja pimeyttä.
Tammikuun 11. päivä 2024 avautui entinen ravintola Kaisaniemi nimellä Cajsan Helmi perusteellisen, historiaa kunnioittavan peruskorjauksen jälkeen. Se tulee olemaan tärkeä palvelu puistossa ympäri vuoden ja lisää puiston vetovoimaisuutta. Puiston eteläkulmaan, osoitteeseen Vuorikatu 24 avautui kesällä 2023 designhotelli Radisson Red Hotellin Bar and Kitchen ravintolassa voi kuka tahansa käydä leikkimässä turistia ja nauttia virvokkeita.
Puiston taide eri aikakausilta
Esirippu / Ida Aalbergin muistomerkki
Muistomerkki on vuodelta 1972. Se sijaitsee Kansallisteatterin takana. Punagraniittiselta jalustalta kohoava, yhdeksän metrin korkeuteen kurottuvan pronssisen veistoksen visuaalinen lähtökohta on teatterin esiripun raskas mutta dynaaminen liike. Teoksen teho syntyy valon, tilan ja muodon vuorovaikutuksesta.
Ida Aalberg (1857–1915) oli Suomalaisen teatterin suuri tähti ja aikanaan Pohjoismaiden parhaana pidetty näyttelijä. Esirippu edustaa käännekohtaa suomalaisessa muistomerkkituotannossa, sillä se oli ensimmäisiä abstrakteja henkilömuistomerkkejä Sibeliusmonumentin ohella. Raimo Utriainen (1927–1994) voitti ehdotuksellaan ensin yleisen kilpailun 1961 ja sen jälkeen kutsukilpailun 1962. Teos kuuluu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.
Altaan toisessa päädyn lähellä on Emil Wikströmin (1864–1942) veistämä Fredrik Paciuksen (1809–1891) rintakuva, joka paljastettiin Kaisaniemen puistossa 1895. Maamme-laulun säveltäjän muotokuva on realistinen pronssinen rintakuva graniittisella jalustalla. Jalustan vauriot ovat muistona toisen maailmansodan pomminsirpaleista.
Fredrik Pacius oli saksalaissyntyinen viulisti ja säveltäjä, joka kutsuttiin 1835 Tukholman hovikappelista Helsingin yliopiston musiikinopettajaksi. Pacius jäi Suomeen ja vaikutti monipuolisesti suomalaisen musiikkielämän kehitykseen. Paciuksen ansiot eurooppalaisen musiikin esiintuojana Helsingissä sekä musiikkipedagogina olivat huomattavat. Teos kuuluu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.
Hirvi katselee puistoa radan varressa kohoavalta kukkulalta. Teoksen on tehnyt Jussi Mäntynen (1886–1978). Helsingin kaupunki osti Nuori hirvi veistoksen vuonna 1929 Kaisaniemen puiston koristukseksi. Hirvi kuuluu Mäntysen suomalaisia villejä eläimiä kuvaavaan veistossarjaan, jolle on ominaista luonteva esittävyys ja kunkin eläinlajin piirteiden tarkka luonnehdinta. Veistos on valettu pronssiin ja se seisoo graniittisella jalustalla. Teos kuuluu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.
Teatterilta katsoen oikealla puolella loivassa rinteessä on vertauskuvallinen nuorta naista esittävä veistos. Convolvulus on peltokierron eli kansanomaiselta nimeltään elämänlangan kasvitieteellinen nimitys. Viktor Jansson (1886–1958) teki vuodesta 1929 lähtien useita nuorta naista esittäviä veistosluonnoksia. Convolvuluksessa nainen nostaa kätensä puolittain suojaavaan, osittain siunaavaan eleeseen. Veistosta on pidetty mm. kevään pohjoiseen saapumisen vertauskuvana.
Veistos oli satoa 1930–1931 kilpailusta, jonne Helsingin kaupunki kutsui kuvanveistäjiä tarkoituksenaan koristaa kaupunki julkisin veistoksin. Convolvulus on pronssia ja sen korkeus on 240 cm. Convolvulus-veistoksen mallina on ollut kuvanveistäjän tytär, rakastettu taidemaalari ja kirjailija Tove Jansson (1914–2001). Teos kuuluu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.
Kaisaniemen kentän takana olevalla kukkulalla on merkillinen hauta, joka liittyy puiston 1700-luvun vaiheisiin, jolloin puistossa on Henrik Boijen hedelmätarha. Boije oli vapaamuurari. Vapaamuurarin hautana tunnettu muistomerkki on Suomen tykistöprikaatin majurin Fredrik Granatenhjelmin (1708–1784) hauta. Sen pystytti eversti Lars Johan Jägerhorn (1752–1817). Hautakivi on marjakuusipensaan vieressä ja sen ympärillä on rauta-aita. Aidassa on kenttätykistön tunnukset, palavat pommit sekä vapaamuurarien tunnus. Kivessä on teksti ”Lika Godt om verlden vet hvem här vilar alt nog Gud käner hvad han gjort och uslingen välsingar hans minne” eli ”On yhdentekevää tietääkö maailma kuka tässä lepää. Jumala tietää hänen tekonsa ja kurjat siunaavat hänen muistoaan.” Teos kuuluu HAM Helsingin taidemuseon kokoelmiin.
Peruskorjaus, aloitusvuosi 2022
Vuonna 2022 alkoi viimeinkin Kaisaniemenpuiston, Kaisaniemenrannan ja Unioninkadulla sijaitsevan kolmionmuotoisen Varsapuistikon perusteellinen peruskorjaus, jonka kustannusarvio vuodelta 2021 on huikeat 18 miljoona euroa. Tämä ei sisällä Kaisaniemenrannan korjauksia ja vanhan korjauksessa voi aina tulla yllätyksiä. Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä Oy:n suunnitelmat valmistuivat vuonna 2021 ja ne hyväksyttiin kaupunkiympäristölautakunnassa samana vuonna.
Vaativa remontti tehdään vaiheissa ja valmista tulee näillä näkymin 2020-luvun lopussa. Peruskorjauksessa vaalitaan maisemapuiston ja reformipuiston piirteitä siten, että eri aikakausien kerroksellisuus puistossa säilyy. Toimivuutta parannetaan ja huonokuntoisia osia korjataan puistojen historiallista arvoa kunnioittaen. Kasvillisuutta kohennetaan, uusia istuksia perustetaan, puukujanteita uusitaan ja vanhoja puita hoidetaan. Suuri vesiallas korjataan. Uusilla liikennejärjestelyillä puisto rauhoitetaan autoliikenteeltä. Peruskorjaus nostaa Helsingin vanhimman puiston sen ansaitsemaan arvoon.
Korjaukset vaiheittain
- Varsapuistikko Unioninkadulla oli ennen katujen rakentamista osa puistoa. Varsapuistikko on kooltaan 1513m2. Sen tunnistaa vuona 1928 valmistuneesta Emil Cedercreutzin (1879–1949) pronssiveistoksesta Äidinrakkaus, joka kuvaa emätammaa hellimässä varsaansa. Varsapuistikon peruskorjaus valmistui vuonna 2023. Kalusteet ja pinnoitteet uusittiin. Oikoreittejä estettiin uusin aidoin ja kulku ohjattiin käytäville. Huonokuntoiset puu- ja pensasyksilöt poistettiin ja niitä uudistettiin. Pohjoiskärjen pyöreämuotoinen perenna-alue uudistettiin kokonaan.
- Puiston itäosan koivukuja, joka johtaa Kaisaniemenkadulta puistoon on Svante Olssonin puistokuja, Helsingin ensimmäisen kaupunginpuutarhurin mukaan. Ränsistynyt koivukuja uusitaan niin, että siihen jätetään hyväkuntoisimmat yksilöt. Kasvitieteellinen puutarha yhdistetään paremmin puiston rinnakkaispuistoksi uudella näyttävällä sisäänkäynnillä, jota kutsutaan eteläiseksi sisäänkäynniksi. Sisäänkäynti puiston puolella antaa aavistuksen kasvitieteellisestä puutarhasta. Sitä koristavat monimuotoiset perenna- ja pensasistutukset, joita voi ihailla puiston penkeiltä.
- Kolme tenniskenttää siirretään lähemmäs puiston itäreunaa ja niiden yhteyteen tulee kuntoiluvälineitä. Svante Olssonin puistokujan pyöräliikenne tulee rauhoittumaan uusien reittien rakentamisen myötä.
- Puistokujan eteläpuoli säilyy pääosin nykyisellään, tosin Kaisaniemen ala-asteen viereinen leikkipaikka uusitaan ja siellä olevalle näköalatasanteelle tuodaan uusia kaarevia penkkejä.
- Pyöräliikenteen baanareitti nousee Kaisantunnelista maan pinnalle puiston lounaiskulmassa. Tunnelin viereen sijoitetaan uusia pyöräparkkeja. Baanareitti jatkuu Kaisaniemen puistokujaa Soutuklubille asti, jatkuen pohjoiseen Kaisaniemenkannakselle. Kaisaniemenranta-katu rakennetaan pyöräkaduksi ja se toimii osana idän suunnan baanareittiä Unioninkadun risteykseen. Tämä reitti yhdistyy sujuvasti Kaisaniemen puistokujalle hiekkakentän pohjoisreunalle rakennettavan uuden yhteyden avulla.
- Vesiallas Kaisaniemenpuiston ydinalueella on 1920-luvun loppupuolelta. Se peruskorjataan ja altaan reunoille palautetaan muotoon leikatuista hopeapajuista koostuvat kaksoispuurivit. Altaan pohjoispuolelle rakennetaan uusi luonnonkivillä kivetty aukio ja Fredrik Paciuksen rintakuva siirretään tälle aukiolle.
- Leikkipaikka uusitaan. Siitä tulee pyöreämuotoinen ja se ympäröidään metalliaidalla, pensasaidalla ja pienillä puilla. Leikkivälineet ja pintamateriaalit valitaan niin, että ne sopivat historialliseen kohteeseen. Lippakioski jää omalle paikalleen. Leikkipaikan läheisyyteen on tehty varaus City-WC:lle.
- Hiekkakenttä modernisoidaan tapahtumakentäksi, joka palvelee myös liikunnan harrastajia. Kenttä rajataan selkeämmäksi uusilla nurmialueilla ja itäreunaan istutetaan uusi, matalahko puukujanne. Kentän länsireunalla on tilavaraus modernille huoltorakennukselle. Tapahtumatoiminta saa nykyaikaisen vesihuollon, tapahtumasähköt ja telekaapelit. Kentän pohjoispuolelle sijoittuu tapahtumien tukialue, joka toimii tapahtumien ulkopuolisina aikoina koripallokenttänä. Alueen asfalttipinta mahdollistaa myös rullalautailun.
- Näköalatasanteelle kentän merenpuoleisessa päässä on jo rakennettu vuonna 2023 uusi puurakenteinen monitoimilava, jota voidaan käyttää esimerkiksi ulkoliikuntatuntien ja kaupunkitanssien pitopaikkana.
- Kaisaniemenpuiston pohjoiseen sisäänkäyntiin, Cajsan Helmen pohjoispuolelle, tulee miellyttävä, vehreä istutus- ja oleskelualue.
- Kaisaniemenlahden ranta muuttuu veneiden säilytysalueesta mannermaisen tyylikkääksi rantapromenadiksi. Rantaan rakennetaan puinen oleskelutasanne ja istuskelumuuri. Kunnostettavan rantamuurin varteen, Pitkäsillasta länteen, toteutetaan tekniikkaa ja viemäröintiä mahdollisia ravintolalaivoja varten. Soutuklubin läheisyyteen tulee ulkokuntoilupaikka. Tällä hetkellä Kaisaniemenrannassa, lähellä Pitkääsiltaa, on väliaikainen OmaStadi ulkokuntoilupaikka.
- Kaisaniemenranta-kadun ympäristö peruskorjataan ja sen pintamateriaalit uusitaan luonnonkiveyksellä. Kaisaniemeranta-katu muutetaan pyöräilykaduksi ja se on osa idän suunnan baanareittiä Unioninkadun risteykseen asti. Autoilla voi ajaa kääntöpaikalle asti. Kaisaniemenranta-kadun varren puukujanteessa olevat aukot täydennysistutetaan uusilla katupuilla.
- Valaistus turvattomaksi koetussa puistossa uusitaan vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Valaistuksen avulla puistosta tulee turvallinen, helposti hahmotettava ja tunnelmallinen. Tärkeimmät käytävät, leikkipaikat ja oleskelualueet valaistaan perinteisellä puistovalaistuksella. Vilkkaimmille reiteille tulee normaalia puistovalaistusta vahvempi valaistus. Hiekkakentän valaistukseen käytetään korkeita valonheittimiä, joilla taataan tarvittava valon määrä kentällä. Kohdevalaistusta käytetään harkitusti esimerkiksi puiden valaistukseen.
