Niskalan puulajipuisto eli arboretum

Japani

Tietoa alueen kasveista

1 Kuningasatsalea — Rhododendron schlippenbachii

Atsaleat luetaan nykyään kuuluviksi alppiruusujen (Rhododendron) sukuun, vaikka alkujaan ne kuvattiin omana sukunaan (Azalea). Atsalealajeja tunnetaan kymmeniä, niiden joukossa on sekä lehtensä varistavia että ainavihantia lajeja. Viljeltyinä atsaleat näyttäytyvät useimmin mitä loistavimman värisinä lajikkeina, joita on jalostettu kenties tuhatmäärin.

Kaikki atsaleat olivat Suomessa pitkään suuria harvinaisuuksia. Valtaosa meillä viljellyistä atsaleoista on ollut japaninatsalean (Rhododendron molle ssp. japonicum) lajikkeita. Puhtaita lajeja on sen sijaan meillä viljelty harvoin. Niistä harvinaisimpia on kuningasatsalea. Vuonna 1976 Pohjoismainen arboretumvaliokunta keräsi kuningasatsaleaa Etelä-Korean vuoristosta ja meille saatiin tätä kautta ensimmäinen todella kestävä alkuperä tästä upeasta lajista. Tätä siemenalkuperää voi meillä ihailla Meilahden arboretumissa.

Kuningasatsalea kukkii lehtien puhkeamisen yhteydessä vaaleanpunaisin kukin. Joinakin vuosina kukinta on niin ylenpalttisen runsasta, että kukkiva pensas on kuin vaaleanpunainen hattara tai kukkahattu. Parimetriseksi varttuva pensas saa parhaimmillaan hienon punaoranssin syysvärin. Vaikka atsaleoiden viljely perustuu nykyisin lähinnä erilaisiin risteytyksiin, ei kuningasatsaleaa voida risteyttää juuri minkään muun atsalealajin kanssa.

2 Katsura — Cercidiphyllum japonicum

Katsura on eräs kaikkein hienoimpia japanilaisia puulajeja. Se on varttuneena alle kymmenmetrinen, monirunkoinen, itämaisen siro puutarhan kaunistus, jonka lehdet ovat sydämen muotoiset. Katsura on sukunsa ainoa laji, eikä sillä ole maapallon puulajien piirissä enää lähisukulaisia. Katsura on nimittäin hyvin vanha ja kehityshistoriallisesti alkeellinen laji, jonka lähisukulaiset ovat esiintyneet maapallolla jo dinosaurusten aikaan.

Suomessa katsuraa on viljelty jo pitkään, mutta se on edelleen harvinainen. Viime aikoina katsura on alkanut yleistyä harrastajien puutarhoissa ja se menestyykin Etelä-Suomessa hyvin. Katsura saa ajoittain hyvin viehättävän syysvärin ja sen maahan varisseissa lehdissä on mielenkiintoinen, piparkakkumainen aromi, joka esimerkiksi Malmin hautausmaan katsura-alueilla leijailee kauas. Helsingin puistoissa katsura on harvinaisuus.

3 Liekkiomenapuu — Malus tschonoskii

Japanissa esiintyvä liekkiomenapuu on eräs viehättävimmistä omenapuulajeista. Monista muista lajeista poiketen sen kasvutapa on jo nuorena lähes pilarimainen. Säännöllinen ja kapea kasvutapa on käyttökelpoinen ja haluttu ominaisuus pienissä puutarhoissa kuin julkisessa käytössäkin.

Liekkiomenapuu ei kuki pitkään, vaan sen kukkaloisto on ohi jo muutamassa päivässä. Kukista kehittyy pölytyksen onnistuessa pieniä, tuskin kirsikan kokoisia omenoita, jotka säilyvät puussa joskus läpi talven. Tällä lajilla on poikkeukselliset, huopamaisen nukan peittämät lehdet, jotka saavat yleensä hyvän syysvärin. Liekkiomenapuu on ainakin toistaiseksi Suomessa hyvin harvinainen, vaikka sen menestymiselle ei näyttäisi olevan mitään esteitä.

4 Rohtomagnolia — Magnolia obovata

Magnoliat ovat kukkivien puiden aatelia, ihailtuja mutta vaateliaita. Kun Suomessa aiemmin voitiin viljellä jotenkuten vain kolmea magnolialajia, on tilanne ilmastonmuutoksen myötä muuttumassa, ja potentiaalisia menestyviä magnolialajeja on useita.

Rohtomagnolia voi luonnossa kasvaa lähes 20 metriseksi puuksi, mutta meillä se on pikemminkin suuri pensas. Lajin lehdet ovat hyvin suuria, kärkeä kohti leveneviä. Valkoiset kukat voivat olla meikäläisittäin valtavia, jopa 15 cm levyisiä. Niissä on voimakas, miellyttävä tuoksu.

Rohtomagnolia on sijoitettava suojaiselle paikalle syvämultaiseen maahan, sillä tuuli saattaa repiä suuria lehtiä ja kukkia. Kasvit saavat luonnossa hyvän suojan toisilta kasveilta. Puutarhoissa tätä ei aina ymmärretä ja näyttävät istutukset sijoitetaan yksittäiskasveiksi, jolloin ne ovat suojattomampia tuulta ja paahdetta vastaan.

5 Seitsensormiaralia — Kalopanax septemlobus

Vahvoin piikein aseistautunut seitsensormiaralia on sukua ginsengille (Panax ginseng). Ruohovartisesta ginsengistä poiketen seitsensormiaralia on luonnossa melko kookas, jopa parikymmenmetrinen puu. Se löydettiin jo 1700-luvulla, mutta kuvattiin ensin erehdyksessä vaahterana (Acer).

Seitsensormiaralian viljely meillä on alkanut vasta hiljattain, eikä varttuneita puita vielä ole. Näin ollen ei tiedetä, miten suureksi seitsensormiaralia voi Suomessa kehittyä. Joka tapauksessa se on eräs kaikkein eksoottisimpia puuvartislajeja oudon piikkisine versoineen. Manner-Aasiasta tunnetaan syvempään liuskoittunut seitsensormiaralian muunnos, jollainen on istutettu Niskalan ”Itä-Aasiaan”.

6 Olganlehtikuusi – Larix gmelinii var. olgensis

Lehtikuusilajeja tunnetaan maapallolta alun toistakymmentä lajia. Niitä esiintyy Euroopassa, Aasiassa sekä Pohjois-Amerikassa. Lehtikuuset ovat lehtensä varistavia eli kesävihantia havupuita. Tällaisia havupuulajeja on paljon vähemmän kuin ainavihantia havuja. Lehtikuuset ovat vaikeita tunnistaa ja kävyt ovat niiden tärkeimpiä tuntomerkkejä.

Olganlehtikuusi on kotoisin Venäjän Kauko-Idästä läheltä Kiinaa ja Pohjois-Koreaa. Se on kuvattu Tyynen valtameren Olganlahden liepeiltä, josta se on saanut nimensä. Tämä dahurianlehtikuusen (Larix gmelinii) maantieteellinen rotu tai muunnos on lyhytoksainen, pienikäpyinen, mutta suurikasvuinen laji. Olganlehtikuusta on Suomessa viljelty harvinaisena noin sadan vuoden ajan. Suurimmat meikäläiset puut ovat yli 30 metrin mittaisia. Muiden lehtikuusilajien tapaan olganlehtikuusi saa syksyllä keltaisen syysvärin.

7 Hokkaidonvaahtera — Acer japonicum

Hokkaidonvaahtera kuuluu samaan Palmata-ryhmään ihaillun japaninvaahteran (A. palmatum) kanssa. Ensikatsomalta ne näyttävät hyvin samanlaisilta, mutta hokkaidonvaahteran lehdet ovat enemmän kämmenen kaltaisia, vähemmän siroja kuin japaninvaahteralla.

Hokkaidonvaahteraa esiintyy Japanissa pohjoisempana kuin maailmalla koristekasvina suosittu japaninvaahtera, ja on siksi sitä kestävämpi. Hokkaidonvaahtera on myös hieman japaninvaahteraa suurikasvuisempi, eikä kenties saa yhtä hyviä syysvärejä kuin japaninvaahtera. Hokkaidonvaahtera on kuitenkin meillä varmempi valinta silloin kun näitä siroja pikkupuita tai pensaita halutaan kasvattaa.

8 Sasa palmata nebulosa

9 Kissusvaahtera – Acer cissifolium

Kissusvaahtera on lehdiltään useimmista vaahteroista poikkeava, sillä lehti koostuu viidestä lehdykästä esimerkiksi saarnien tapaan. Tämä laji on lisäksi kaksikotinen, eli emi- ja hedekukat syntyvät eri kasviyksilöihin.

Suomessa kissusvaahtera on varsin uusi tuttavuus. Sitä alettiin viljellä meillä vasta Helsingin yliopiston siemenretkikunnan kerättyä tämän lajin siementä Japaninmatkallaan 1993. Kissusvaahtera on melko pienikokoiseksi kehittyvä, siro-oksainen puu, joka saa suotuisina syksyinä melko näyttävän syysvärin. Se on toisaalta ilmastollisesti melko arka ja saattaa vahingoittua epäsuotuisina talvina. Niskalaan on istutettu kaksi puuta, joiden toivotaan olevan eri sukupuolia edustavia, jolloin siementä saattaisi syntyä, kun molemmat puut tulevat kukintaikään.

10 Japaninlehtikuusi — Larix kaempferi

Vain Japanissa Honshun saarella tavattava japaninlehtikuusi lienee lehtikuusilajeista kaikkein koristeellisin. Se on luonnossa suuri ja melko leveäkasvuinen, mutta säilyy kuitenkin itämaisen sirona ja viehättävänä.

Suomessa japaninlehtikuusta on viljelty jo pitkään, mutta se on pysynyt melko harvinaisena. Niskalan kaksi puuta ovat kasvaneet sijoillaan parikymmentä vuotta, ja niiden kasvutapa poikkeaa täysin muista, jo nuorina suorarunkoisista ja hillittyoksaisista lehtikuusilajeista. Japaninlehtikuusen viehättävä erityispiirre on sen käpy, joka koristeellisuudessaan tuo mieleen ruusunkukan.

11 Japaninvaahteran lajike ’Osakazuki’ — Acer palmatum ’Osakazuki’

Japaninvaahtera on luontaisesti pikkupuu tai suuri pensas, joka on japanilaisen puutarhakulttuurin tärkeimpiä kasveja. Siitä on valittu tai jalostettu satoja erilaisia maailmalla suosittuja lehti- ja värimuotolajikkeita, joita myydään suomalaisissakin puutarhamyymälöissä. Valtaosa näistä on joko liian arkoja meillä viljeltäviksi tai vain juuri ja juuri kestäviä.

On olemassa kuitenkin kourallinen japaninvaahteran lajikkeita, joita voi melko turvallisesti viljellä maan eteläosissa. Tässä esitelty lajike ’Osakazuki’ on yksi parhaista. Se on kasvutavaltaan hyvä, sille kehittyy yleensä hieno oranssinsävyinen syysväri ja hillittykasvuista pensasta voi viljellä pienissäkin pihoissa.

12 Quercus mongolica var. grosseserrata

Esiteltävänä oleva, meikäläistä metsätammea (Q. robur) pienemmäksi jäävä mongoliantammen muoto esiintyy Itä-Aasiassa Japanissa ja Kuriileilla.

Tämä tammilaji on käyttökelpoinen ja lehdiltään ehkä metsätammea koristeellisempi. Sen houkuttelevuutta lisää lehtien melko hyvä syysväri ja puun hieman pienemmäksi jäävä koko. Viljely Suomessa alkoi vasta Helsingin yliopiston tekemien siemenkeruuretkien jälkeen parikymmentä vuotta sitten.

Niskalan ”Itä-Aasiassa” kasvaa myös tämän lajin manneraasialainen nimirotu ja kiinnostuneet voivat vertailla näiden välisiä pieniä eroja, jotka ilmenevät lehdissä. Tämä tammi on ehkä ainoa meillä menestyvä itäaasialainen tammilaji. Maapallolta tunnetaan lähes 500 tammilajia.

Japani osa-aluetaulu