Niskalan puulajipuisto eli arboretum

Itä-Aasia

Tietoa alueen kasveista

1 Acer pectinatum subsp. maximowiczii

Viehättävien vaahteralajien loppumattomalta tuntuvasta aarrearkusta on löytynyt tämä kiinalainen laji, jota viljellään meillä hyvin harvoin.

Tämän lajin menestymiseen Niskalassa ei täysin uskottu, mutta se on osoittautunut yllättävän kestäväksi. Laji on pensasmainen pikkupuu, jonka lehdet saavat suotuisina syksyinä kellanoranssin vivahteen. Pitkien, kauniisti kaareutuvien versojen kaunis arkkitehtuuri tekee tästä vaahteralajista tulevaisuudessa kenties Itä-Aasian osa-alueen katseenvangitsijan. Koska se kasvaa Niskalassa aivan menestymisensä äärialueilla, menestymisen suhteen on kuitenkin paras varautua myös pettymyksiin.

2 Decaisnea fargesii

Kiinasta kotoisin oleva pensas ei komeile kukinnallaan eikä syysväreillään, mutta sen lyijynharmaat, palkomaiset hedelmät ovat olleet innoittajina kutsumanimelle ”dead man’s fingers”. Suomeksi lajia voidaan kutsua vaikkapa ”kalmansormeksi”. Vaikka yksittäispensaskin on jo tuottanut näitä outoja ”sormia”, on tämän kasvin lähelle istutettu toinenkin taimi ristipölytyksen varmistamiseksi.

Tämän ”kalmansormen” menestyminen on yksi suurimmista yllätyksistä Niskalan arboretumin uusien istutusten joukossa. Lajin menestymisestä voidaan syyttää tai kiittää muuttuvaa ilmastoamme, jonka seurauksena yhä eksoottisemmat lajit saattavat viihtyä Suomessa.

3 Tilia henryana

Tämä lehmuslaji on kotoisin Kiinasta. Sen silmiinpistävä ominaisuus on sen lehtien ripsimäiset laidat, jotka tuovat mieleen meilläkin luonnonvaraisen, soilla kasvavan pienikokoisen lihansyöjäkasvin kihokin (Drosera). Tämä lehmus ei kuitenkaan sulje saalista lehtiensä väliin vaan lehdet vain näyttäytyvät koristeellisina.

Tilia henryana on ehkä Niskalaan istutetuista lehmuksista kaikkein arin, mutta samalla ehkä kaikkein koristeellisin. Se on Suomessa hyvin harvoin viljelty, eikä sen menestymistä voida täysin ennustaa.

4 Maakkia — Maackia amurensis

Itä-Aasiasta kotoisin oleva maakkia on pieneksi jäävä puu. Se kuuluu hernekasveihin (Fabaceae) ja on harvoja meillä menestyviä tämän heimon puuvartiskasveja.

Maakkia kukkii pystyin, kermanvalkoisin, tuoksuvin kukkatertuin. Sen hedelmä on kypsyessään kuivuva palko, jossa on syötäväksi kelpaamattomia siemeniä. Maakkian syysväri on yleensä kellanruskea.

Suomessa maakkia on aina ollut näyttävyydestään huolimatta harvinainen koristepuu, vaikka se on menestynyt kokoelmissa jo vuosikymmeniä. Viime aikoina maakkian saatavuus on parantunut ja se saattaa yleistyä ainakin kotipuutarhoissa.

5 Vienokirsikka — Prunus maximowiczii

Vienokirsikkaa tavataan Kiinassa ja Korean niemimaalla. Se on kaunismuotoinen pikkupuu, jonka ilmiasu saattaa näyttää joskus enemmän pensaalta kuin puulta.

Vienokirsikka on nimensä mukaisesti sirokasvuinen ja sen valkoiset kukat sopivat hyvin tukemaan tätä käsitystä. Kukista kehittyy punaisia, lopulta mustia pieniä marjoja, jotka ovat kuitenkin maultaan kaikkea muuta kuin vienoja.

Vienokirsikka on osoittautunut täysin kestäväksi kukkapuuksi ainakin eteläisessä Suomessa. Tämän vienon syysvärinkin saavan pikkupuun soisi yleistyvän myös kotipuutarhoissa.

6 Mantsurianvaahtera — Acer mandshuricum

Maapallolta tunnetaan yli 150 vaahteralajia. Näistä vain viisi kuuluu ns. kolmilehtivaahteroihin, joiden lehti muodostuu kolmesta lehdykästä. Tämän ryhmän vaahterat ovat siroja, pieniä puita, joilla on voimakas syysväri. Kaarevaoksainen mantsurianvaahtera saa hienon viininpunaisen, jopa violetin syysvärin melko aikaisin syksyllä.

Mantsurianvaahtera on Suomessa kasvatettavista kolmilehtivaahteroista kestävin. Sitä voidaan kasvattaa vielä III-vyöhykkeellä maan keskiosissa. Kiinasta ja Korean niemimaalta kotoisin oleva laji on mantereisen ilmaston puulaji. Suomessa mantsurianvaahteraa on viljelty kokoelmissa jo lähes sadan vuoden ajan, mutta runsaamman käytön esteenä on ollut mm. siemenlisäyksen vaikeus.

7 Malus kansuensis

Luonnonvaraiset omenapuulajit ovat paljon pienempihedelmäisiä kuin tutut viljelylajikkeet. Omenalajeja tavataan Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta ja niitä tunnetaan kymmeniä erilaisia.

Tässä kuvatun kiinalaislajin kukat muistuttavat päärynän kukkia. Kukinta on hyvin lyhytkestoinen, vain muutamia päiviä. Hedelmät ovat pieniä, pienen kirsikan kokoisia, kypsinä vaalean läpikuultavia, hieman punasävyisiä. Tätä lajia viljellään Suomessa hyvin harvoin, vaikka se ainakin Niskalassa näyttää viihtyvän erinomaisesti. Kaikki omenalajit vaativat melko ravinteikasta maata sekä runsaasti valoa menestyäkseen hyvin.

8 Kiinanhortensian lajike ’Snowcap’ — Hydrangea heteromalla ’Snowcap’

Kiinanhortensiasta tunnetaan useita viljelylajikkeita. Nimetyt lajikkeet poikkeavat jollain tavoin itse lajista, ja ne on valittu puutarhakasveiksi arvokkaiden ominaisuuksiensa takia. Luonnonvarainen kiinanhortensia on kookas, näyttävä pensas, joka voi lopulta kasvaa jopa 4 metrin korkuiseksi. Osa lajikkeista jää puoleen tästä. Kiinanhortensia soveltuu parhaiten metsäpuutarhaan ja on puistoissa harvinainen.

’Snowcap’ näyttää olevan erinomainen lehtikasvi silloinkin kun se ei kuki. Kukinto on hortensioille tyypillinen huiskilo, joka tällä lajikkeella on väriltään valkea ja muodoltaan laakea. Kiinanhortensia kukkii keskikesällä ja kukat säilyvät pensaissa pitkään. Hortensioiden syysväri on melko vaatimaton, kellanruskea tai keltainen.

9 Paperikoivu — Betula papyrifera

Paperikoivu on saanut nimensä paperimaisena irtoavasta tuohesta, jota sen kotiseutujen alkuperäisasukkaat, intiaanit, käyttivät piirustusalustaksi sekä kanoottiensa vuoraamiseen. Paperikoivu on kotoisin Pohjois-Amerikan pohjoisosista, missä se esiintyy hyvin laajalla alueella lähes Atlantin valtamereltä Tyynelle valtamerelle saakka.

Suomessa paperikoivu menestyy hyvin. Kasvutavaltaan ja kasvupaikkavaatimuksiltaan hieskoivua muistuttava puu on eräs meillä jo pitkään viljellyistä eksoottisista puulajeista. Sitä voidaan kasvattaa aina Lappia myöten. Viime aikoina tämä viehättävä koristekoivu on jäänyt vähemmälle huomiolle, kenties suotuisien talvien mahdollistamien, vielä eksoottisempien lajien tieltä.

Niskalan paperikoivu on harvoja vielä jäljellä olevia Jakob Kavaleffin aikaisia puita, ja näyttää vielä lähes satavuotiaana melko hyvävoimaiselta.

Itä-Aasia osa-aluetaulu