Promenadilla ydinkeskustan vihersuonessa

Sinebrychoffin­puisto

Tämän alkujaan yksityisen puutarhan perusti venäläissyntyinen liikemies Nikolai Sinebrychoff (1786–1848). Sinebcrychoff keräsi liiketoimillaan merkittävän omaisuuden. Hänellä oli olutpanimo, viinapolttimo, laivatelakka, hotelli- ja kylpylälaitos, asuin- ja tehdaskiinteistöjä sekä maaomaisuutta. Vuonna 1817 Nikolai muutti liikkeensä Viaporin linnoitukseen ja hänestä tuli venäläisen varuskunnan tavarantoimittaja.

Viinanpolttimon ja panimon kotipaikaksi Nikolai valitsi kaukaisen Hietalahden. Sinne hän rakennutti komean talon, rakennuksia panimoa varten ja komean puutarhan. Talo valmistui 1842  ja sen ympäristöön rakennettiin pieni geometrinen puutarha, joka jatkui englantilaistyylisenä Punavuorenkadun suuntaan. Puistoa koristivat lammikot, näköalatasanne, viehättävät kukkaryhmät ja istuskelupaikat. Myöhemmin sinne rakennettiin kasvihuoneita ja mm. jääkellari panimon tarpeita varten. Ajan hengen mukaisesti parempi väki sivisti köyhempää väkeä ja siksi puutarha oli päivisin avoinna kaikille, yöksi se suljettiin. Puiston kukoistuksen aika oli 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun.

Nikolai ei koskaan itse asunut talossaan. Hän viihtyi paremmin Viaporin vilskeessä. Talon viimeiset asukkaat olivat Paul Sinebrychoff nuorempi (1859–1917) ja Fanny (os. Grahn) Sinebrychoff (1862–1921), jotka harrastivat taiteen keräilyä. He olivat lapseton pariskunta ja siksi he lahjoittivat suuret kokoelmansa, 750 esinettä, Suomen kansalle vuonna 1921. Se on suurin koskaan Suomelle lahjoitettu kokoelma, perusta nuoren kansakunnan Valtion taidemuseolle. Sinebrychoffin taidemuseo on keskittynyt eurooppalaiseen taiteeseen ja sen kokoelmat ovat mittaamattoman arvokkaat.

Puisto oli huonolla hoidolla, suorastaan rappiotilassa. Mallaskadun tunneli rakennettiin puiston alle 1967 ja sen betoninen kansi toimi parkkipaikkana. Puistoa haviteltiin tonttimaaksi, mutta asukkaiden aktiivisuus esti tämän hankkeen. Uudisrakennukset vedettiin taaemmaksi puiston laidalle. Ne valmistuivat vuonna 1980. Puisto pieneni – mutta pelastui.

Kaupunki ottaa puiston haltuunsa

Tiheään asutussa Punavuoressa kaikki vihreä on arvossaan. Niinpä Koffin puutarha kaavoitettiin puistoksi vuoden 1980 asemakaavassa ja se siirtyi Helsingin kaupungin omaisuudeksi. Samaan aikaan valtio osti Sinebrychoffin talon. Rakennusviraston puisto-osasto suunnitteli puiston nykyisen muodon. Mallaskadun tunnelin betoninen katto sai nurmipeitteen, nyt tuskin tietää, että puiston uumenissa huristavat autot.

Aktiivisessa käytössä kulunut Koffari korjattiin uudelleen tämän vuosituhannen alussa. Leikkitoiminta sai yhtenäisemmän ilmeen ja kahvila Fanny avasi ovensa. Puistoon tuli yleisö-WC, joka on käyttäjille ilmainen. Puisto voi ylpeillä runsailla syreeni-istutuksillaan. Osa vanhoista puista jouduttiin poistamaan ja niiden tilalle on istutettu elämyksellisiä koristeomena- ja kirsikkapuita.

Puiston symboli on punatiilinen torni. Se sijaitsi Siperia nimisen varastorakennuksen päädyssä ja varasto taas jääkellarin päällä. Nykyisin torni on leikkipuisto Haukan käytössä ja sinne ehdotetaan aina aika ajoin kahvilaa. Puiston festivaalinomainen käyttö kesäaikaan on aiheuttanut paljon närää puiston ympärillä asuvissa ihmisissä. Sen vuoksi vuonna 2011 rakennettiin torninkin ympärille aitaus ja aamuyöhön viipyviä käyttäjiä häädettiin mm. automaattikastelulla.

Punavuoriseuran puistokummmit ovat tehneet arvokasta työtä auttaessaan puiston hoitajia pitämään puistoa siistinä ja keskustelemalla puiston käyttäjien kanssa asiallisen puistokäyttäytymisen merkityksestä.

Puiston kuningaspuu, upea lehtikuusivanhus talon takapihalla on elänyt kaikki puiston vaiheet. Vanhuksella on enää muutama ikätoveri vierellään. Kaipaisiko se vierelleen puutarhan aikaisen suihkulähteen solinaa, kukkaryhmiä lähteen ympärille, pienimuotoisia matineakonsertteja ihmisten iloksi?

Sinebrychoffinpuisto

Pinta-ala 2,94 ha

Suunnittelu alkuperäisen puutarhan suunnitteli luultavasti saksalainen puutarhuri. Puiston nykyisen perushahmon suunnitteli rakennusviraston maisema-arkkitehti Lars Liljefors, 1982

Peruskorjaus maisema-arkkitehti Marja Mikkola, MA-arkkitehdit, 2002

Palvelut kahvila Fanny, yleisö-WC, leikkipuisto Haukka, koira-aitaus, Sinebrychoffin taidemuseo

Sinebrychoffinpuisto

Pinta-ala 2,94 ha

Suunnittelu alkuperäisen puutarhan suunnitteli luultavasti saksalainen puutarhuri. Puiston nykyisen perushahmon suunnitteli rakennusviraston maisema-arkkitehti Lars Liljefors, 1982

Peruskorjaus maisema-arkkitehti Marja Mikkola, MA-arkkitehdit, 2002

Palvelut kahvila Fanny, yleisö-WC, leikkipuisto Haukka, koira-aitaus, Sinebrychoffin taidemuseo