Tunne puut

Schalinin­kirsikka

Ei sittenkään helsinkiläinen

Schalininkirsikka (Prunus cerasus ’Rhexii’) on saanut suomalaisen nimensä Helsingin kaupunginpuutarhurina 1946–1957 toimineen Bengt Schalinin mukaan. Kaupungin Talin taimistossa kasvanut puuyksilö siirrettiin perimätiedon mukaan aikoinaan taimistoon Bengt Schalinin omasta puutarhasta Kirkkonummelta. Erikoinen ja silloin vielä tunnistamaton kukkapuu siirrettiin Talista Kaivopuiston ”valkoiseen puutarhaan”, jossa se kasvaa vieläkin puiston lounaisosassa, aivan lähellä Pekka Jylhän kultaista Odotus-veistosta.

Kaivopuiston vanha emopuu kasvaa Odotus-veistoksen vieressä.

Kaivopuiston vanha emopuu kasvaa Odotus-veistoksen vieressä.

Kun Suomessa harvinaista schalininkirsikkaa ei vielä 1990-luvulla tunnistettu, sitä kutsuttiin kasvipiireissä työnimellä Prunus ”Schalin”. Nyttemmin puu on tunnistettu ikivanhaksi hapankirsikkalajikkeeksi ’Rhexii’ vuodelta 1594. Suomessa myytävät schalininkirsikat on usein alun perin lisätty Kaivopuistossa kasvavasta emopuusta.

Schalininkirsikka on leveä, matalakasvuinen puu, jonka tärkein koristearvo on sen kukinnassa: runsas kukinta koostuu pienistä tiheään kerrannaisista, valkoisista kukista. Kukan keskellä on vihreä ”nappi”, jonka vuoksi schalininkirsikkaa on kutsuttu myös nappikirsikaksi. Schalininkirsikka kukkii kirsikkapuista viimeisenä, kylmänä keväänä 2015 vasta touko–kesäkuun vaihteessa. Hedelmiä ei muodostu.

Kaivopuiston vanha schalininkirsikka on tiettävästi Helsingin puistojen vanhin yksilö, mutta nuoria taimia on sittemmin istutettu moniin paikkoihin, esim. Alppipuistoon, Tähtitorninvuorelle, Katajanokanpuistoon, Ursinin kallioille ja Arabianmäenpuistoon. Sitä näkee myös pihapuina.