Tunne puut

Ruotsin­pihlaja

Äidillinen ruotsinpihlaja

Mannerheimintien pohjoispää on komeana silloin, kun sen lähes 200 ruotsinpihlajaa (Sorbus intermedia) ovat täydessä kukassa. Ruotsinpihlajia näkee Helsingissä paljon katujen varsilla ja puistoissa. Ruotsinpihlaja sopii hyvin katupuuksikin, sillä se on melko pienikokoinen ja kestää hyvin leikkaamista. Ruotsinpihlaja kuuluu myös Suomen luontaiseen puulajistoon. Se on luonnonvarainen lounaisimmassa Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Ruotsinpihlaja on äidillisen matala- ja leveärunkoinen. Korkeutta sille ei yleensä kerry kymmentä metriä enempää. Sen latvus on pyöreän säännöllinen ja oksat tukevia. Sen munanmuotoiset, kiiltävähköt lehdet ovat parihalkoiset tai -jakoiset, mutta niissä ei ole lainkaan erillisiä tyvilehdyköitä kuten esimerkiksi pihlajalla. Ruotsinpihlaja kukkii yleensä runsaasti. Kellanvalkeat kukat tuoksuvat pihlajan tapaan voimakkaasti mutta melko tympeästi.

Kukkivat ruotsinpihlajat ovat tärkeitä erilaisille hyönteisille. Syksyllä kun pitkulaiset punaruskeat marjat koristavat puita, niissä parveilee paljon lintuja. Esimerkiksi Mannerheimintien ruotsinpihlajissa marjoja syövät tilhet ovat tuttu näky.

Ruotsinpihlajia kasvaa Mannerheimintien rivistöjen lisäksi mm. Alli Tryggin puistossa, Brahenpuistossa, Ida Ekmanin puistossa, Harjutorilla, Katri Valan puistossa, Annankadulla, Väinö Auerin kadulla ja Ursinin kallioilla.