Niskala arboretum

Niskalan puulaji­puisto eli arboretum

Sana arboretum tarkoittaa puulajikokoelmaa tai -puistoa. 1800-luvulla aina 1900-luvun alkupuolelle asti kaikilla itseään kunnioittavilla kartanonomistajilla oli oma arboretuminsa. Niskala oli Jakob Kavaleffin taimitarhojen näytemaa-alue, esittelypuisto. Kavaleff piti erityisesti havupuista ja niiden erikoismuodoista. Hän hankki siemeniä ja taimia ulkomailta ja kokeili niitä taimitarhallaan sekä puulajipuistossa. Arboretumin ensimmäiset istutukset tehtiin 1905. Alue siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen v. 1961.

Arboretum on kokenut perustamisestaan lähtien hyviä aikoja ja hoidon puutteesta johtuvia huonompia aikoja, jolloin se on ollut lähes unholassa. Ensimmäisiä harvennuksia umpeen kasvaneessa puistossa tehtiin 1971–1972 arvokkaiden puuyksilöiden pelastamiseksi. Arboretum sai vuonna 1984 luonnonsuojelualue-statuksen arvokkaan koti- ja ulkomaisen puu-, pensas- ja ruohovartisen kasvillisuuden perusteella. Muita luonnonarvoja olivat alueen runsas linnusto ja aluetta elinympäristönään pitävät lepakot.

Ensimmäinen puulajipuiston kasvillisuusinventointi tehtiin 1980-luvun puolivälissä. Inventoinnin jälkeen aloitettiin arboretumin hoito: huonokuntoisia puita kaadettiin ja aluetta raivattiin erikoispuustoa suosien. Alueelle rakennettiin luontopolku ja pystytettiin opasteet ja puulajien nimikyltit. Arboretumista tehtiin myös esite.

Niskalan arboretumin hoito- ja käyttösuunnitelma valmistui 1992, maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin maisemasuunnitelman (1989) pohjalta. Vuonna 1992 vanhaa, huonokuntoista puustoa kaadettiin ja tilalle istutettiin uusia taimia ja alueen erityislajistoa otettiin esille. Vuosina 1996–2006 arboretum oli vähällä hoidolla. Myös luonnontuhot ovat koetelleet arboretumia: vuoden 2001 myrsky, vuosien 2003–2004 kuivuus ja tuulet, sekä vuoden 2011 talvimyrskytuhot, etenkin Tapaninmyrsky kaatoivat vanhoja puita.

Puiston perusteellinen kasvillisuusinventointi valmistui vuonna 2004. Inventoinnissa löytyi 70 taksonia (lajeja, alalajeja, lajikkeita). Erikoisuuksia ovat mm. niverävaahtera, Acer campestre, paperikoivu, Betula papyrifera, euroopanlehtikuusi, Larix decidua, tummapoppeli, Populus tristis, keltakoivu, Betula alleghaniensis, lännenpihta, Abies lasiocarpa, koreanpihta, A. koreana japaninpihta, A. veitchii, dahurianlehtikuusi, L. kaemferi, mustakuusi, Picea mariana, valkokuusi, A. glauca, sitkankuusi, P. sitchensis.

Pensaita löytyi 53 taksonia. Pensaista yleisin on pähkinäpensas, Corylus avellana ja taikinanmarja, Ribes alpinum, isotuomipihlaja, Amelanchier spicata ja marjatuomipihlaja, A. alnifolia. Erikoisuudet ovat mm. hernesypressi, Chamaecyparis pisifera, kehtokuusama, Lonicera involucrata, orapaatsama, Rhamnus catharticus ja likusterisyreeni, Syringa reticulata.

Päivitetty hoito- ja käyttösuunnitelma on vuodelta 2006. Se kattaa luonnonsuojelualueen ja arboretumin laajennusosan. Suunnitelmissa on myös laajentaa arboretumia Niskalan tilan pihapiiriin, jossa on myös erikoista kasvillisuutta. Uusien taimien istutustyöt alkoivat keväällä 2009. Taimien hankinnasta ja istutussuunnitelmasta ovat vastanneet dendrologit ja kasvikonsultit Antti Autio ja Jussi Lähteenmäki.

Arboretumista halutaan luonnonmukainen, helppohoitoinen ja monimuotoinen metsäpuutarha, jossa kasvaa laaja valikoima melko kestäviä kotimaisia ja vierasperäisiä puu- ja pensaslajeja. Puu-, pensas-, ja perennalajistoa on nyt monipuolistettu ja luontaista lehtokasvillisuutta säilytetty. Metsäistä, kerroksellista maisemakuvaa on säilytetty maustaen sitä kauniilla pienmaisemilla ja näkymillä arboretumin polun varsilla.

Arboretumissa on suosittu kevät- ja syysvärien efektejä, avoimien ja sulkeutuneiden tilojen vaihtelua ja kauniiden yksityiskohtien korostamista. Luontoarvot on turvattu mm. siten, että eri puulajeista muodostunutta lahopuustoa on säästetty mahdollisuuksien mukaan kaikissa muodoissaan: keloina, pökkelöinä, kantoina ja maapuina. Pensastiheiköt, kerroksellinen metsärakenne, niittyaukeat, norot ja metsälampi tarjoavat elinympäristön monimuotoiselle lajistolle.

Istutusten lajivalinnoissa on suosittu havupuuvaltaisuutta länsiosassa ja lehtipuuvaltaisuutta itäosassa. Istutuksissa on yksittäisiä ja näyttäviä taksoneja muutaman yksilön istutuksina ja vain tietyllä lohkoilla. Lohkot on jaettu eri maantieteellisiin osiin: Eurooppa, Suomi, Itä-Aasia, Lähi-itä, Kauko-Itä ja Pohjois-Amerikka. Pääpaino on Kavaleffin aikaisessa lajistossa eli on käytetty sukuja ja lajeja, jotka olivat yleisesti käytössä tai ”muodissa” Suomessa 1900-luvun alussa. Lajit ovat on alkuperältään tunnettuja, puhtaita lajeja tai niistä jalostettuja tai valittuja lajikkeita.

Vuonna 2016 Niskalan arboretumin taimirekisterissä oli yli 700 taksonia eli lajia tai lajiketta. Arboretumin toivotaan kehittyvän taimien kasvaessa koko Suomen dendrologiseksi helmeksi maaseutuluonnon siimekseen, vain puolen tunnin bussimatkan päähän Helsingin keskustasta. Vihervuonna, toukokuussa 2016 arboretum sai uudet, hienot opastaulut, joita juhlistettiin peruskorjuksen avajaisten merkeissä. Arboretumiin tehtiin myös erityisesti lapsia ajatellen Tunne puut -luontopolku, joka perehdyttää puiden elinkiertoon. Abroretumiin siirrettiin Gardenian pihalta viehättävä Puukirjasto-paviljonki, jossa on puisia kirjoja ja niissä runoja eri puista. Kirjasto on talvisin suljettu, eli kirjat viedään talvisuojaan. Opastetut kävelyt alueella tulevat jatkumaan vuosittain, että tämä ihana paikka tulisi kaupunkilaisille tutuksi.

Arboretumin alueella pesii monia eri lintulajeja, kuten nokkavarpunen, kultarinta, satakieli, luhta- ja viitakerttunen, viitasirkkalintu ja mustapääkerttu.

Arboretumin pääopastaulu

Niskala arboretum eli puulajipuisto

Pinta-ala 2,2 ha

Luonnonsuojelualue status 1984, arvokas koti- ja ulkomainen puu-, pensas- ja ruohovartinen kasvillisuus

Taksonien lukumäärä yli 750 lajia ja lajiketta, jotka ovat peräisin eri puolilta maailmaa

Peruskunnostus rakennusvirasto, 2016

Palvelut Opastaulut, Tunne puut -luontopolku, Puukirjasto-paviljonki, levähdyspaikka, käymälä.