Tunne puut

Kuusi

Kuuntele ilon ja surun kuusta

Kuusella – virallisesti metsäkuusella – (Picea abies) on vankka sijansa kulttuuriperinteessämme. Kuusta on pidetty toisaalta uhkaavan synkkänä, toisaalta suojaavana. Sananlasku “sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto” liittyy kenties uskomukseen, jonka mukaan talonpaikan katsojan oli yövyttävä tulevalla rakennuspaikalla kuusen juurella. Jos hänelle unessa näyttäytyi suopea haltia, talon saattoi rakentaa. Mutta jos haltia ei näyttänyt unia, ei paikalle uskaltanut asettua asumaan.

Kuusi kasvaa koko Suomessa aivan pohjoisia osia lukuun ottamatta. Se on tullut meille jääkauden jälkeen viimeisenä puulajina. Se voi kasvaa 20–30 m korkeaksi, joskus jopa 40 metriseksi. Avoimella paikalla kuusi on leveä ja alhaalta asti oksainen, tiheikössä riukumaisen kapea. Kuusi voi saavuttaa jopa 350 vuoden iän.

Kuusen juuristo on pinnallinen ja se kaatuu herkästi myrskyissä. Kaupunkipuuna kuusi on arka kuivuudelle ja ympäristön muutoksille. Kuusi pitää runsasravinteisesta ja kosteasta maaperästä ja pärjää vähemmällä valolla kuin mänty. Siksi se valtaakin helposti tilaa metsän muilta puilta. Terävät, lyhyet neulaset säilyvät puussa 6–7 vuotta.

Kuusi kukkii toukokuun loppupuolella kauniin punaisin kukin. Kävyt kypsyvät syksyyn mennessä ja siemenet irtoavat seuraavana kevättalvena.

Kuusi on ilon ja surun puu. Kuusi tuodaan sisälle talven pimeimpänä aikana, jolloin ihminen kaipaa eniten toivoa ja vihreyttä. Aikaisemmin joulukuusi oli talon ulkopuolella ja se koristeltiin merkiksi siitä, että talo oli valmis joulunviettoon. Kuusi on yleinen puu hautausmailla. Kuusenhavuja käytetään arkun ja haudan koristeena symboloimassa ikuisuutta.