Roihuvuori – pikku Japani

Japanilais­vaikutteinen puutarha

Kerrostalojen keskellä, Roihuvuorentie 12–16 kohdalla terassimaisessa rinteessä, on pääosin käsityönä loihdittu lähes hehtaari itämaista puutarhaa. Entisellä liuskekivien louhoskentällä on mm. kuunportti, bambuaitoja, paanukatoksia, kiviasetelmia, hiekka-aaltoja ja elämänmeren kivinen puro. Keväisin tämänkin puiston rinteessä kukkii lumoavan kaunis kirsikkapuumetsikkö.

Puiston rakentaminen aloitettiin rakennusviraston ideanikkarin, Jukka Toivosen, aloitteesta vuonna 1990. Puiston ilmeen hiominen oli pitkä prosessi, joka kesti kahdeksan vuotta. Roihuvuorelainen maisema-arkkitehti Virve Veisterä tuli suunnittelutyöhön mukaan.

Lähinnä työllisyysvaroin palkattu työporukka eteni pikkuhiljaa puiston hienovaraisten rakenteiden sommittelussa. Vaikka japanilaispuutarhan rakentamisen taustalla oli ajatus itämaisesta puutarhasta ja siihen oleellisesti kuuluvasta symboliikasta, ei Roihuvuoren japanilaistyylistä puistoa yritetty väkipakolla muuntaa pikku-Japaniksi.

Japanilaisen puutarhanhoidon mystiikkaa ja myös uskonnollista virettä oli mukana, mutta suunnittelun lähtökohtana oli paikalla ennestään olleiden luonnonelementtien hyödyntäminen, japanilaistyylisesti. Maastokohtien voimakkaita korkeuseroja ja suomalaista peruskasvillisuutta haluttiin tuoda esiin puistossa. Sammalen peittämät kalliot ja kotimaiset pihlajat vaihtuvat pikku jyrkänteiden ja purojen kautta japanilaiseksi vuoristomaisemaksi.

Luontaisesti kasvavia komeita mäntyjä, koristeellisia pihlajia ja katajia täydennettiin kasvupaikkaan kuuluvilla kotimaisilla lajeilla sekä paikan henkeen sopivilla japanilaisilla kasveilla. Japanilaiseen puutarhaan kuuluvaa, monitasoista symboliikkaa voitiin Roihuvuoressa soveltaa vain suppeasti.

Japanilaisen maankäyttöperiaatteen mukaan puiston rakentamiselle haluttiin alueelta löytää mahdollisimman suotuisat kohdat ja välttää rakentamista huonoihin paikkoihin, joista voisi seurata tuhoa ja onnettomuutta. Itämaisten oppien mukaisesti puiston eriluontoiset puutarhat on nimetty ilmansuuntia hallitsevien tarueläinten mukaan:

  • Läntisin kalliopuutarha on valkoisen tiikerin puutarha, jossa tiikeri suojaa syysiltoja.
  • Pieni sammalmetsikkö pohjoisrajalla on mustan kilpikonnan puistometsä, jossa kilpikonna hoitaa metsikön vesitaloutta pitämällä sammalet ja muun kasvillisuuden vihreänä ja elinvoimaisena.
  • Eteläinen keskusalue elämänvirtoineen on punaisen Fenix-linnun puutarha, jossa Fenix-lintu suojelee kesän ja keskipäivän rauhaa ”elämänvirran” varrella.
  • Itäinen kosteikko- ja kirsikkarinne on sinisen lohikäärmeen puisto, jossa lohikäärme suojaa kevättä, aamuja ja nuoruuden kukkeutta.

Puisto on jo muotoutunut alan harrastajien suosikkikohteeksi ja se on keidas alueen asukkaille. Alueella viihtyvät niin hiljaisuuden kuin petankki-pelin ystävätkin. Maastomuotojen rikkaudesta voi jokainen löytää oman, mieluisan sopukkansa. Hanami-juhlan aikaan Kirsikkapuistosta tehdään opastettuja retkiä myös tähän puistoon. 

Työllistettyjen puistotyöntekijöiden ja puutarhurien ammattitaidolla saatiin itähelsinkiläiseen lähiömaisemaan eksoottinen tuulahdus kaukomailta.

Kirsikoiden kukkiessa voi lausua rakkaalleen Pablo Nerudan runon: ”Tahtoisin tehdä kanssasi saman, minkä kevät tekee kirsikkapuulle

Japanilaisvaikutteinen puutarha

Pinta-ala 9 237 m2

Suunnittelija rakennusvirasto, Jukka Toivonen ja maisema-arkkitehti Virve Veisterä, 1990–1998

Japanilaisvaikutteinen puutarha

Pinta-ala 9 237 m2

Suunnittelija rakennusvirasto, Jukka Toivonen ja maisema-arkkitehti Virve Veisterä, 1990–1998